Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2012

Radioyhteyksiä Porin Majakalta

Image

Juttu on kirjoitettu 2.6.2011 tapahtuneesta veneretkestä Porin majakalle ja sieltä pidetyistä radioyhteyksistä ympäri maailman.

Talven mittaan oli juttua Markon -2GSA kanssa, että tekisi mieli testata HF- vertikaalia oikein suolaveden päällä. Kerhon antenniaktiivit olivat pidempään jo testanneet ns. Rybakov- antennia hyvin tuloksin. Tämä yksinkertainen vertikaaliantenni koostuu sätelijiäelementistä, jota syötetään tietyntyylisellä baluunilla, joka on itse rakennettu toroid- renkaasta. Antennin toiminnalle on hyötyä hyvästä maatasosta, ja näin mahdollisimman laadukas radiaali on tärkeä. Markon ajatus oli, että tehdään sopiva radiaali kuparilangasta ja upotetaan se mereen. Tällä uskoimme qusojen syntyvän varsinkin pidemmältä mereltä, jossa maastoesteitä ei ole. Tuli juttua siitä missä voisimme antennia testailla ja kuinka yllättäen asia kääntyi purjehdukseen ja siihen, että kun kerran lähdetään, lähdetään kunnolla ja etsitään paikka, jossa Qusoja voisi syntyä myös kiinnostuksesta paikkaa kohden, etsimme siis pileuppia. Aikaisemmat kokemukset Säpin majakkasaaren peditiosta elivät mielissämme ja muistelimme sieltä saatuja Qusoja sekä kiinnostusta juuri tämäntyylisiin paikkoihin. Mietimme mikä olisi sellainen paikka, jossa porukkaa ei vielä ole käynyt ja päädyimme ajatukseen, että Porin Majakka voisi olla se juttu.

Tämä majakka sijaitsee merikortin mukaan n. 6 mailia eli 11km lähimmästä mantereesta, joka tässä tapauksessa on Tahkoluodon syväsataman nokka. Tämäkin nokka työntyy yksinäisenä kannaksena merelle, joten kysymyksessä on todellinen jo lähes avomerellä oleva paikka. Majakka itsessään on 18m korkea rautatolppa, joka on väritykseltään keltainen sekä yläpää musta. Majakka sijaitsee lähistöllä olevan syväsataman väylän päässä ja viitoittaa näin isot rahtilaivat väylälle. Veden syvyys ympäristössä on n. 40-45m, mutta itse majakka on sijoitettu väylän vieressä olevalle matalammalle kohdalle, joka on lähellä kulkusyvyyttä n. 12m. Majakka on kiinni pohjassa ja on nivelletty tietyn tyylisellä joustimella, jotta talven jäät eivät vaurioittaisi majakan elektroniikkaa. Ilman niveltä jään liikkeiden aiheuttamat värähtelyt saattaisivat aiheuttaa jopa 20G vääntöjä vipuvarren päässä.

Jotenkin paikanpäälle piti päästä, ja näin päädyimmekin Reposaaren satamaan, jossa odotti antennitestailuja S/Y Auria. Pieni 8,3m pitkä purjevene, joka myös tunnetaan suositun H-veneluokan mukaan. Veneessä on neljän hengen nukkumapaikat, hyvät purjehdusominaisuudet kokoisekseen sekä merikelpoisuutta, mikäli vaan kipparin pää kestää. Markon kanssa kokeilimme Rybakovin toimivuutta, mutta koska emme saaneet kiinnitettyä varsinaista vertikaali tikkua veneen kannelle, päädyimme tekemään hieman modifioidun version antennista. Antennin säteilijä tehtiin maston yläosasta veneen takaosaan kulkevan takaharuksen (purjehduskielellä takastaagi) avulla. Tätä takastaagia käytetään myös purjeiden trimmaukseen kiristämällä sitä, joka vaikuttaa maston vääntöön taaksepäin ja parantaa purjeen ominaisuuksia varsinkin kovalla kelillä. Molempiin päihin antennia sijoitettiin kovasta polyasetaalimuovista rakennetut eristimet. Syöttö tapahtui Rybakov- baluunilla alemman eristimen molemilta puolin, siten että yksi radiaali kiinniteettiin kulkemaan pitkin veneen runkoa aina keulaan asti ja toinen pudotettiin mereen kuten ajatus alunperin olikin. Tätä sitten rannassa kokeilimme ja automaattivirittimellä päästiin hyviin tuloksiin aika monella amatööribandillä, varsinkin 14Mhz oli vireessä ja tämä tulikin olemaan pääworkinta bandimme. Siinä testailujen lomassa kävi meitä ihmettelemässä useampiakin veneilijöitä ja varmasti ihmettelivät mitä kailotusta nuo ukot tuossa harjoittavat…

Satamassa tehdyn kuivaharjottelun jälkeen jäimme valmistelemaan muita mukaan otettavia tarvikkeita ja sopivaa keliä. Kelillä tässä kohdin tarkoitetaan purjehduskeliä, jonka piti myös olla sellainen, että paikanpäälle päästään turvallisesti sekä myöskin kiinnittymään majakkaan, jossa ainakin kuvien mukaan oli jonkinlaiset tikapuut. Tämä tarkoitti sitä että keli saisi olla maksimissaan 2-3m/s tuuli. Ilmoitettiin tästä Teljän Radioamatöörit ry:n email listalle ja samalla kerrottiin aikeista. Neuvoja paikasta tuli, kiitos siellä aiemmin käyneille. Tosin emme aikoneet kiivetä ko. härveliin vaan olla turvallisesti veneessä. Veneen sähköjärjestelmä on minimoitu siten että vain kulkuvaloille ja navigaattorille oli olemassa sähköä. Tämä tarkoittaa 42Ah:n lyijyhyytelöakkua sekä 20W aurinkopaneelia joka aurikoisella ilmalla antaa kompensaatiota kulutukseen. Tällä akulla emme päättäneet workkiä, koska sumun tms. muun vuoksi saattaisimme navigaattoria tarvita. Päätimme ottaa mukaan workkimista vaten erillisiä akkuja, ihan perinteiset autonakut riittivät tarpeisiimme kun otimme niitä mukaan kolme kappaletta. Lisäksi mukana oli kaikki veneen 3. luokan katsastusvarusteet: hätäraketit, hätäsoihdut, pumppuja pari kappaletta, paukkuliivit molemmille, Sangean radio merisäätiedotuksia varten, melaa, poijuhaka, purjeina kevyen tuulen fokka, retkifokka, isopurje sekä myrskyfokka, ankkureita pari kappaletta, pari 40m köyttä kiinnitykseen, sammutin, sammutuspeitto, sumutorvi, tutkaheijastin yms. tarviketta jota mahtuu melkoinen määrä tällaisen purjeveneen sopukoihin. Radioksi päätimme ottaaa mukaan kerhon Kenwood TS-2000 jo senkin tähden, että sen sisällä oleva automaattituneri yksinkertaistaa konfiguraatiotamme. Varalla oli toki toinen antennituneri.

Alkoi sääennusteiden kyttääminen, kelit olivat kovin epätasaiset, koska Länsi-Suomi oli useampien eri säärintamien ylityksen kohteena. Tuuli pumppasi tyynen ja taas sellaisen 10-12m/s välillä. Jo viikon aikaa oli kuitenkin ennustettu että Helatorstaina keli olisi päivällä 2-3m/s ja seurasimme sen kehittymistä. Keskiviikkona kerhoillassa juttelimme, että kaippa lähdemme kokeilemaan, koska ennuste oli tarkentunut olevan aamulla kevyttä ja nousevan sitten illemmalla vasta 5m/s. Timo -1TM laittoi ystävällisesti tietoa peditiosta myös muille reflektoreille. Vähän vielä emmimme lähdemmekö torstaina vai siirrämmekö reissua seuraavalle sunnuntaille, mutta into voitti ja päätimme lähteä Helatorstai aamulla klo 08.00.

Aamu valkeni ja herätyskello oli soittamassa klo 06.30. Ensimmäinen toimenpide oli katsoa Reposaaren webbikamerasta keli ja ilmatieteen laitokselta säätila Tahkoluodossa. Tahkoluodon tuulimittari oli kyllä ennusteen lupaamissa lukemissa, mutta mitä näkyikään webbikamerasta. Pelkkää valkoista….eih…sumua. Miten voi olla, jos sumua on se blokkaa kyllä reissumme. Päätimme odotella hetkisen, ja tämä jäikin aivan hetkiseksi koska jo 15min kuluttua alkoi rantojen ääriviivat piirtyä kameran kuvassa. Se taisikin olla edellisiltainen lämmin sade joka höyrysi vielä. Pääsimme lähtemään vähän myöhässä Reposaaressa sijaitsevalle veneelle. Purjeveneen lähtövalmisteluissa menee aina oma aikansa ja jottei tulisi kiire, päätimme vielä keittää kahvit ennen merelle lähtöä. Radio testattiin ja qusot kulkivat, oltiin valmita lähtöön. Moottorilla irti rannasta ja lakanat ylös. Reposaaren ja Mäntyluodon välissä olevan aallonmurtajan välistä purjehtiessamme huomasimme etelätuulen pakkautuvan tähän ahtaaseen koloon ja aiheuttavan normaalia isompaa aaltoa, se ei kuitenkaan meitä haitannut, koska tiesimme tämän jo aiemmin. Kuulemma aika moni porilainen on kääntynyt tässä kohdin veneellä takaisin, kun allokko on niin kova. Tuosta kun jatkaa eteenpäin aallokko tasaantuu ja meno vakautuu huomattavasti. Purjehdimme kohti Tahkoluotoa, isojen tuulimyllyjen ohi. Näimme Suomen ensimmäisen Offshore- myllyn jauhavan sähköä ja ihmettelimme niiden kokoa. Tahkoluodosta matkasimme yli Kissahaudan kohti Tahkoluodon syväväylää. Purjehdukseen keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi, etelätuulta oli mukavasti ja purjeet työnsivät venettä kunnon nopeudella. Menimme Annabella- poijun ohi ja aloimme nähdä majakan. Majakka oli juuri sellainen kuin kuvissa. Keltainen alaosa, yläosa musta, isot tasanteet kahdessa kerroksessa. Majakkaan meni tikapuut, jotka olivat muutaman metrin korkeudella sekä huomasimme myös kiinnityskohdan, mallia tukeva, jota kuvissa ei oltu ennemmin huomattu. Oli sykähdyttävää purjehtia aivan majakan vierestä, mutta samalla nousi mieleen miten tuohon kiinnitytään. Keli oli tässä välissä noussut jo sellaiseksi että tuuli puhalsi 9m/s ja aaltojen korkeus oli 1,5m. Yksittäiset aallot saattoivat olla korkeampiakin.

Lähestyttiin uudelleen majakkaa, mietin mitä tapahtuu jos menemme tuossa kelissä kiinni majakkaan, jonka ympärillä aallot pumppasivat tuota 1,5m aallokkoa. Osuuko masto majakkaan, nirhaseeko majakan raudat veneen kylkeä, kuka tuon köyden kiikuttaa samalla kiinnityskohtaan kun venettä pitäsi vakauttaa moottorin avulla? Molemmat oltiin tässä vaiheessa jo turvavaljaissa ja kannella kävely oli lähinnä ryömimistä. Aika nopeasti päädyimme, että emme kiinnity majakkaan, vaan ajamme tuulen suuntaan niin, että pysymme mahdollisimman lähellä majakkaa Qusojen ajan. Lisäksi laskimme pari 40m köyttä hidastamaan menoa ja myöskin pitämään venettä oikeassa suunnassa aaltoihin nähden. Meriradiaali kiinni ja Qusojen pitoon. Marko hihkaisi ensimmäisen kutsun n. klo 12.20 ja keitos oli valmis, sanoisinpa että heti tästä lähti Qusoa tulemaan niin, että oli kuin moottori olisi ollut järvessä 🙂 Ensin käytiin joukko suomalaisia läpi, sitten siirryttiin paikalla olleisiin lukuisiin Eurooppalaisiin. Hyvä kattaus saksaa, espanjaa, italiaa, ranskaa, englantia yms. tuli lyhyessä ajassa. Koska merenkäynti oli sen verran kova oli toisen pidettävä Qusoja ja toisen kirjoitettava lokikirjaa samaan aikaan. Eipä ennen olla oltu tuollaisessa pileupissa, hieno kokemus! Tosin veneen pitäminen suorassa vaati koko ajan toimia, pinnasta kääntämällä saatiin sitä pidettyä senverran suorassa että aallot eivät päässeet keinuttamaan samalla tavalla kuin ilman säätöä, silloin vene oli sivuttain ja aallot rullasivat melkoisesti. Rekaaminen ajoi venettä pohjoisemmaksi majakasta ja päätimme kertaalleen ottaa lähemmäksi, sitten jatkettiin Qusojen pitoa. Qusoja pidettiin kajuutasta josta ei oikein ulos näkynyt, tämä taas johti siihen että hetken aikaa sisällä oltua oli jo melkoinen paine päästä raittiiseen ilmaan. Naama vihreänä tuijottamaan horisonttiin ja taas helpotti. Tuota hetken aikaa vekslattuamme totesimme, että eiköhän tällä kertaa ja tässä kelissä tämä ollut tässä. Aikaa oli kulunut ehkä pari tuntia ja qusoja päälle sata. Nostettiin köydet ylös hidastamasta vauhtia. Purjeet ylös ja meno vakautui ja keinuminen vapaasti aalloilla päättyi.

Meillä oli kaksi mahdollisuutta, lähdemmekö luovimaan takaisin Ahlaisten saaristoon vai jatkammeko matkaa Merikarvian Ouraan. Oura kiinnosti, koska sieltä voisi jatkaa nyt lyhyeksi jäänyttä Majakkapeditiota muuttaen sen IOTA aktivoinniksi. Olihan Ouran saaristo osa EU173 IOTA saariryhmää. Niinpä annoimme myötätuulen kuljettaa meidät ja olimmekin tunnin purjehduksen jälkeen jo Ouraan vievällä sisäväylällä. Väylän varrella on Ouran entinen luotsitupa sekä Pooki, joka näkyy jo pitkältä valkoisena kolmion mallisena rakennuksena. Tämä on aikoinaan lintutieteilijöiden rakentama merimerkki ns. tunnistemajakka. Lähettyvillä on myös vanha kalastajamökki, johon meillä oli avaimet mukana ja paikan isännän lupa. Niinpä rantauduimme, radiot mökkiin, agrikaatista lisää sähköä akkuun ja Qusojen pitoon. Antennina oli aikoinaan paikalle rakentamani 14MHz vertikaali, jossa 6 radiaalia. Olimme myös 2m:llä kuulolla paikallisrinkulassa, antennina oli nelielementtinen ns. turva yagi joka on taitettavaa mallia. Näitä aikoinaan rakennettiin kerhon yhteisprojektina useampia Turva 2006 harjoitusta varten. Illalla rentouduimme saunan lämmössä päivän koettelemuksista ja pidimme iltasella qusoja vielä n. sata sisältäen mm. pari japsia ja muutamia jenkkejä. Aamu oli hieno, aurinko paistoi ja söimme aamupalaa sekä jatkoimme qusoilua vielä hetken ennen leirin purkua.

Paluumatka sujui 8m/s länsituulessa ja pääsimme muutamassa tunnissa Seliskeriin, jossa kärvensimme makkaraa lounaaksi ja kävimme tutustumassa tähän Porin kaupungin retkeilysaareen. Paikalla oli parikin nuotiopaikkaa, käymälä ja runsaasti poijuja veneitä varten. Huhu kertoo että tämä on kesäviikonloppuisin suosittu veneilykohde, kuten myös Enskerin vastaava saari noin pari mailia länteen. Lähdimme poijusta purjein ja ohitimme Tahkoluodon, jatkoimme matkaa siitä pitkin Reposaaren rannikkoa ja aina aallonmurtajan kautta sisälahdelle, jossa satama sijaitsee. Koko reissun ajan meitä seurasi mukava myötä tai sivutuuli, nyt aivan lopuksi saimme kokeilla luovimista. Muutama tiukka luovi vei meidät satamaan, johon ratauduimme purjein. Satamaan päästyämme huomasimme merimatkan jälkeen, että olikin melko lämmin ja samalla nenämme olivat muuttuneet punaisiksi. Vilpoisessa viimassa kun oli unohtunut auringon vaikutus ja kumpikaan ei aurinkorasvaa sitten muistanut laittaa.

Mitä opittiin: Kun mennään tällaiseen paikkaan on sääennusteista huolimatta vielä tarkkailtava paikallissäätä ja otettava huomioon paikan avomeren läheinen sijainti. Autonakkuja ei tarvita kuin yksi, silläkin pitää melkoisesti qusoja. Aurinkorasvaa kannattaa olla mukana 🙂

Olipa melkoinen äijäpurjehdus! Teemme tämän uudelleen, kunhan sopiva keli löytyy majakalle kiinnittymistäkin varten.

Kiitokset kaikille peditiota tukeneille & terveisin,

Jarkko -1LLN & Marko -2GSA

Mainokset

Kissa

20120124-215644.jpg