Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2012

Piilokirkko (Putsaari)

Oli aika lähteä paluumatkalle Turusta. Lapset jo odottivat paluuta, samoin myös vaimo joka lähti linja-autolla etukäteen kotio.

Niinpä lähdin painamaan ensin kohti länttä Iniön kautta, jossa ratauduin Velkuan lähellä olevassa Vanhan Salakuljettajan paikassa. Sieltä Kustaviin ja Isokarin majakan ohi. Majakan kohdalla mietin menenkö yöksi sinne, mutta päätin etsiä jonkin luonnonsataman. Niitähän tämän vuoden reissun päätarkoitus oli kartoittaa. Niin jatkoin jo illan hämärtyessä kohti pohjoista. Katselin kartasta sopivia paikkoja ja Uudenkaupungin läntisen saariston eteläpäästä löytyi pohjoisella tuulella sopivan iso ja korkeuskäyrien mukaan korkeahko saari.

Rantauduin jo yön pimeyden tultua ja taskulampulla tähyilin sopivaa koloa. Ranta oli korkeaa kalliota joka laskeutui mereen portaissa, vaikutti hyvältä. Ja eikun peremmälle ja syvyys riitti mainiosti. Juuri kun kaivoin kalliokiiloja esiin näin kalliotapin, ja toisenkin. Mielessä tietysti kävi onko tämä jonkun yksityinen satama, mutta pääton jäädä koska lampulla tähystellessä ei mökkejä näkynyt. Lisäksi aloin olla aika puhki, kello oli kaksi yöllä. Siispä vähän ruokaa ja sitten nukkumaan.

Aamulla kun heräsin selvisi paikan todella olevan satama, joka on hyvin suojassa muilta paitsi etelän puolisilta tuulilta. Toisessa saaressa hääräili joku kaveri veneensä kanssa ja hihkaisin kysyäkseni onko tämä jonkun yksityinen. Kaveri vastasi iloisella äänellä että se on ihan yleisessä käytössä. Kirkonkävijät käyttävät sitä hän sanoi. Jaa mikä kirkko kysyin ja hän selitti muutaman sadan metrin päässä olevan pienen kirkon ja näköalapaikan. Siellä pidetään silloin tällöin palveluksia ja jotkut ovat menneet siellä naimisiinkin. Lupautui näyttämään paikan jos en löydä sitä.

Löysin paikan ja pienen tuvan joka oli kirkko. Koko oli 4m x 4m eli varsin pieni. Sisällä oli penkit, kolehti ja patsas. Siellä oli myös paikan historiasta kertova lehtileike, jossa kertottiin Ahvenanmaalta tulleiden sanansaattajien ensi kerran rantautuneen Suomeen 1600 luvulla opettamaan pakanoita.

Harmi että piti ko kiirehtiä takaisin veneelle, koska päivästä oli tulossa pitkä. Saapuessani satamaan kaveri huuteli ja kutsui saunan. Oli lämmittänyt sen aamutuimaan kun olivat myös lähdössä kotiin Espooseen. Loma oli vietetty tyttären kanssa Ukissa ja nyt oli heidän myös aika palata. Kiittelin kovasti opastuksesta ja saunakutsusta. Päätin jatkaa matkaa pohtien miten ihmeessä kävi noin hieno tuuri että löysin uuden paikan pilkkopimeässä. Ensivionna varmasti poikkean uudelleen, jos olen purjehtimassa.

Päivällä piti tuulla kaakosta 5 m/s mutta oli aivan pläkä. Ilmeisesti ennuste oli merituulesta, kun valitsin ulkopuolisen reitin ja moottoroin lähes koko matkan. Lyökin pookia kunnostettiin, pari laivaa näkyi ja Säpin länsipuolella aavalla tuli yksi purjevene vastaan. Vasta Säpin jälkeen alkoi tuulla, niinpä purjehdusta oli viimeisenä päivänä kaksi tuntia.

20120728-194947.jpg

20120728-195027.jpg

20120728-195104.jpg

Mainokset

Turku

Useamman päivän huilimisesta saikin sitten aimo annoksen tarmoa ja niinpä päätettiin lähteä pidemmälle purjehdukselle. Käytiin ensin Aspö:ssä kalasopalla, jotta jaksetaan päivä purjehtia. Tavattiin siellä Espoolainen pariskunta. He auttoivat meidät laituriin ja käytiin sopalla ja kahvilla heidän kanssaan, mukavaa väkeä.

Jatkettiin kohti Pärnaista kunnes tuli idea että kun kerran täällä ollaan niin mennäänpä Nauvon kautta. Se on kuulemma oikea saaristopurjehtijoiden mekka. Sinne sitten purjeilla pitkin tosi kapeaa ränniä, alta 15m sähkölinjan ja sillan. Illalla oltiin siellä ja käytiin katsomassa ranta, vaatemyymälät (käveltiin ohi ja katseltiin että tällaistakin on..) käytiin pizzalla ja päätettiin jatkaa matkaa.

Ruuvailtiin kulkuvalot kiinni ja ulos Airistolle laivojen sekaan. Pimeni ja samalla hieman koko päivän myötäisesti tuullut tuuli alkoi moinata. Vastaan tuli kolme laivaa, niitä sitten jännitettiin ja kiikarootiin että ei jäädä jalkoihin. Yöpurjehduksessa on aina oma fiiliksensä, varsinkin kun se päättyy ja päästään satamaan.

Tavoite oli päästä Turkuun, mutta emme sinne arvanneet mennä koska satama voisi olla täynnä. Niinpä jäimme Vepsän pohjoislaituriin. Pimeässä rantautuminen oli jännittävää kun luultiin siellä olevan ankkurikiinnitys. Jostain kuitenkin ilmestyi poijut ja laitettiin niihin kiinni.

Aamulla heti jatkoimme Ruissalon ohi Aurajoelle, jossa muutama paikka oli vapaana. Hulina ja meininki oli havaittavissa, kysyttiin mikä juhla nyt on: DPTL. Muistan että olisin aina nuorempana halunnut mennä siine. Nyt kun tuo olisi ihan tuossa saatavilla, on kuitenkin ajatukset muuttuneet ja kävimme vain illallisella.

20120726-113833.jpg

20120726-113908.jpg

Björkö

Saavuttiin saarelle hienon aurikoisen kelin aikaan. Tiedossa oli kuitenkin lähestyvä matalapaine ja ennustetut 15m/s tuulet. Päätettiin viettää täällä pari päivää.

Saari on mielestäni hienoin paikka, jossa olen saaristomerellä ollut. Korkeat kalliot antavat huikeat näköalat ympäröivää merialuetta ja sisäjärven yli. Erikoista on tuo sisäjärvi, joka on puhdasvetinen ja makea n. kolmen neljän hehtaarin kokoonen. Jyrkät kalliot antavat tietyistä kohdin mahdollisuuden vaikka hypätä järveen. Matalan veden uimapaikka on saaren itäosassa josta sinne johdattelee lankut. Tulentekopaikka, puucee, kierrätys ja kakkalaiva löytyvät myös. Satamassa on kalliokiiloja ja perästä saa ankkurikiinnityksen. Paikka on korkeiden kallioiden ja suuaukolla olevan luonnon ”aallonmurtajan” vuoksi hyvin suojainen. Aluetta kiertää myös opastettu parin kilometrin luontopolku. Saarella oli neljä kesätyöntekijää, lehmät pitivät huolta heinikköjen rehevöitymisen hillitsemisestä.

Toisena päivänä satoi ja tuuli kunnolla. Utön aseman mittauksissa tuulta oli 17m/s puuskissa ja keskituuli 14m/s. Pideltiin säätä veneellä ja käytiin välillä kävelyllä ja uimassa.

20120726-105441.jpg

20120726-105533.jpg

20120726-105553.jpg

Jurmo (eteläinen)

Jurmoon siivitti kunnon 7m/s takaslööri tuuli. Hyppyyn saarelta toiselle meni parisen tuntia. Saapuessa i satamaan oli tuuli jo noussut niin että tulo laituriin oli aika hankalaa, kun tuuli pääsi kääntelemään venettä. Vaimo tuli Eivorilla takaisin Jurmoon kun oli ensin kaitsenut lapset Paraisille.

Tehtiin pitkä kävelylenkki aivan saaren toiseen päähän. Nähtiin kirkko, munkkirinkilät, lintujen rengastuspaikka ja monenmoista tipua. Saaren hiekka/kivisärkät olivat hienot. Eri karkeusasteet olivat kasautuneet kerroksiksi. Rannassa hiekkaa, sitten peukalonpäänkokoista, sitten nyrkin kokoista ja siitä päänkokoiseen ja lopulta tulivat siirtolohkareet. Kaikki pyöreitä.

Illalla söimme savukalaa, herkkuna oli kampela jossa lihaa oli vain mausteeksi. Ihastelimme auringonlaskua ja tuulen moinaamista. Kunnes havaisimme kaljaasi Ihanan saapumisen. Luvialaiset olivat koulutuspurjehduksella, miehistönä oli monikansallinen opiskelijajoukko. Seuraavana päivänä oli heillä pelastautumispuku harjoitus, joukko oransseihin haalareihin pukeutuneita ukkoja kelluskeli satama-altaassa.

20120726-103640.jpg

20120726-103744.jpg

20120726-103813.jpg

Utö

Kälskärissä heräsimme jo kello 6 ja lähdimme nauttimaan aamupurjehduksesta Kökärin eteläpuolella menevää pienveneväylää pitkin. Lapset nukkuivat vielä.
Väylä oli tosi hieno ja merkitty muutamalla merimerkillä ja kummeleilla. Tuuli pohjoisesta kevyesti ja matka oli hienoa purjehdusta samalla aamupalaa nauttien. Lapset heräsivät vasta klo 10 ihmettelemään missä mennään…

Utö:n saavuimme puoli kaksitoista ja saimme hyvän paikan aivan laiturin tyvestä. Se on merkitty 1m syvyiseksi, mutta h-vene ja pari isompaakin siellä oli.
Utö:ssä on aina oma fiiliksensä, siellä on parhaat laiturijutut.

Kävimme opastetulla majakkakierroksella, esittely oli oikein hyvä ja informatiivinen. Paljon oli tädillä asiaa kerrottavana. Illalla kävimme vielä puulämmitteisessä saunassa, joka oli tähän mennessä retken paras. Merikarvian Ouran geokätköltä mukaan otettu matkaaja on kulkenut mukana koko tämän matkan ja nyt oli aika jättää se.

Utö:n kaupassa oli hyvät valikoimat joten tankattiin veneen ruokavarastoa. Lapussa luki ”Jauheliha on lopussa, uutta tulee maanantaina. Syökää makkaraa!”

Lapset lähtivät vaimon kanssa Eivorilla, joka on yhteysalus. Ilmainen kuljetus vei Nauvoon, jossa oli vastassa pappa ja tuffa. Suunniteltiin niin että vaimo tulee takaisin Jurmoon, jonne sitten itse purjehdin. Aamulla oli kuitenkin ukkosta joten piti tarkkailla keliä. Onneksi keli selvisi ja pääsin matkaan.

20120723-230508.jpg

20120723-230600.jpg

20120723-230634.jpg

Kälskär

Kökarista lähdimme etelään, Kälskärin saarelle josta olimme kuulleet Maarianhaminassa. Paikan piti olla erikoinen puutarhoineen. Saavuimme pohjoisesta avautuvan salmen kautta ja ankkuroimme saaren itäpuolelle. Ranta oli niin syvää että veneen saisi vaikka kylkiparkkiin, paikalla olikin valmiina autonrenkaista tehty kylkikiinnityspaikka, ilmeisesti turistikuljetuksia varten.

Hetken hortoiltuamme saarta ympäri näimme opaskyltin, jossa oli mainittu luontopolun sijainti. Sitä seurattiin ja nähtiin toista hienompia paikkoja. Maasto oli vaihtelevaa joten kallioita ja jyrkänteitä riitti. Päätepisteessä oli itse kohde, välimerellisen ja pohjoismaisen kulttuurin yhdistelmä puutarhan ja rakennuksien muodostama kokonaisuus. Alppiruusut, krokettikenttä, patsaat, kivitarjotin ja arkkitehtuuriltaan erkoinen talo. Hauska yhdistelmä.
Saavuimme paikalle illansuussa ja ajatus oli vain piipahtaa saarella ja jatkaa matkaa. Kävi kuitenkin niin että paikka oli niin hieno ja väsymys alkoi painaa joten siirsimme veneen ja jäimme yöksi.

Turkulainen pariskunta oli jäänyt myöskin yöksi läheiseen laituriin. Jutustelin heidän kanssaan ja lapset kiinnostuivat paimenkoiran pennusta joka heillä oli mukana. Sitä sitten käytiin kävelyttämässa.

20120723-225709.jpg

20120723-225819.jpg

20120723-225854.jpg

Sandvik (Kökar)

Hieno vieno tuuli kuljetti meitä itään 1,8m väylää pitkin. Paikoin väylä oli kapeakin. Käännyimme etelään kohti Kökaria ja tuuli pohjoisesta, vaikka perus merituulen piti tulla lännestä. Saaristo teki oman mikroilmastonsa.
Niinpä sitten vauhti hiipui samaan aikaan kun saimme kiinni kolme muuta venettä. Kelluimme siinä ja päätin vetää spinnun esiin. Sillä aluksi vetikin hieman, mutta kun tuuli kääntyi oikeaksi merituuleksi meni tuon spinnun kanssa väsäilyyn niin aikaa että muut menivät menojaan. Ero tuon saariston ja merituulen välillä oli melkoinen.
Kökariin sataman suojaan saavuttiin ja saatiin paikka laiturin länsipuolelta, vastassa oli ystävällisiä kanssaveneilijöitä jotka auttoivat meidät perille. Jäimme yöksi ja totesimme paikalla olevan yllättävän paljon veneitä. Kävimme aamulla pyöräilemässä saaren keskiosassa ja tutustuimme vanhaan kirkkoon. S/Y Valpuri oli myöskin tullut laituriin. Jutustelin Tommin ja Caritan kanssa hetken ennen lähtöä.

20120723-225124.jpg

20120723-225211.jpg

20120723-225304.jpg

Bänö Ön

Maarianhaminasta jatkoimme matkaa Lenströmin kanavan läpi Lumparnille ja sieltä Longnäsin sataman kautta 1,8m väylää Bänö Ön:n luonnonsatamaan. Päivästä tuli pitkä, ilta oli tosi kaunis purjehtia. Lossin kohdalla oli mukava yllätys tavata Saku joka tuli Maricolla vastaan, soiteltiin ja vaihdettiin kuulumiset. Edellinen Aurian omistaja oli kuulemma tullut vastaan samassa kohdin muutamia vuosia sitten.

Bänö Ön:ssä yllätti paikan suosio, pimeässä kun tulimme laskimme ainakin 16 veneen olevan, joko ankkurissa tai kalliokiinnittyneenä. Eikä tietysti ihme koska lahdessa riittää suojaisia koloja. Viimevuoden reissulta muistin kalliotapit, mutta nyt naputtelimme kiilat lahden pohjoisosaan lähelle kallioon maalattua linjamerkkiä. Se oli jo pahasti haalistunut.

Aamulla vuorossa oli vuorikiipeily, seinämä oli niin jyrkkä että päätimme virittää nousuköyden, jolla lapset pääsivät ylös kalliolle ihailemaan maisemia. Maisemien ihailu väistyi kun paikalta löytyi mustikkapensas. Niitä sitten keräsimme välipalaksi.

20120721-004858.jpg

20120721-004605.jpg

Maarianhamina

Maarianhamina on mukava kesäkaupunki vierailla, mutta muutama päivä saa riittää. Kuvio aamuherätys-kävelylle-lounaalle-kaupungille-saunaan-illalliselle alkaa aika nopeasti maistumaan puulle, varsinkin jos halajaa merelle. No olihan siellä kivaakin, käytiin merimuseossa ja tavattiin tuttuja.

Miehistön vaihdos tehtiin isoilla punaisilla laivoilla Turussa, nyt palautettiin 12 vuotiaat ja 8 vuotiaat tulivat tulivat tilalle.

Meripäivät olivat juuri alkamassa joten perinneveneitä ja laivoja oli nähtävillä merikorttelissa.

20120721-001753.jpg

20120721-001850.jpg

20120721-002105.jpg

Rödhamn

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja päätimme lähteä länteen Rödhamniin. Eilisen purjehduksen jälkeen päätimme vähän moottoroida, varsinkin kun matkalla oli laivaväylän ylityksiä. Perhepurjehduksella on eri säännöt kuin solo purjehduksella.

AIS:ia tuli tarkkaan katseltua. Nykyään kun on olemassa köyhän miehen AIS apuja ihan appstoresta. Itse olen käyttänyt SF free appsia, se pitää paikkansa ainakin Turun ja Ahvenanmaan saaristossa. Hauskaa on huomata että myös huviveneilijät ovat alkaneet laittaa veneisiinsä lähettäviä AIS laitteita jotka näkyvät näin vastaanotossa.

Rödhamniin saavuttaessa alkoi lopulta tuulemaan taas oikein kunnolla ja meno oli kuoppaista. Onneksi oltiin jo lähellä ja päästiin kallioiden suojiin. Etelätuulilta Rödhamn on hyvin suojattu joten oltiin kuin herran kukkarossa. Paikka oli ennalta tuttu kun poikkesimme Jukan kanssa siellä viimevuoden matkalla kahville.

Vierailtiin radiomuseossa ja luettiin historiasta. Lapset kalastelivat haavilla pikkukaloja ja antoivat niille nimet: Mörkö, Amorella, Isabella, Max ja Pommern. Tehtiin kävelyretki ympäri saarta, joka olikin helppoa koska löytyi mukavat hoidetut polut. Palattuamme pidimme lettukestit v2.0 ja isommalla taikinalla. Kestien pitopaikka oli laiturilla oleva penkki/pöytä yhdistelmä. Ohikulkijat nuuhkivat ja vesi oli taatusti kielellä. Eikä aikaakaan kun läheinen miesporukka rahtasi kaasupulloa ja plättipannua esille…

Aamulla veneelle tuotiin vastaleivottuja sämpylöitä, siitä päivä käynnistyikin kivasti.

Bongasin myös Sparkman&Stephens:n joka oli hieman pienempi versio S&S 34:sta, jolla Jessica Watson purjehti yksin maailman ympäri. Hieno ja robusti vene oli tämäkin.

20120716-180405.jpg

20120716-180255.jpg