Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2013

Matka päättyi Reposaaren kotisatamaan

Ja niinkuin kaikki hyvä, piti tämänkin vuoden kesäpurjehduksen päättyä. Seilasin hyvin kevyessä ja maininkirikkaassa kelissä Porin majakan ohi Reposaareen. Aallonmurtajien kohdalla tunsin olevani kotona ja niin tutulta tuntui Kallon BSF:n kotisataman mastot, Mäntyluodon satama, Reposaaren kalasatama ja lopulta Merilokin vierasvenesatama ja kanaali, jossa Aurian on kotisatama.

Yhteenvetona vielä tämän kesän pysähdyspaikat: Reposaari-Oura-Kaskinen-Molbehällörna-Norrskär-Patholmviken-Norbyskär-Järnasklubben-Snäljöhamn-Grisslan-Örnskoldsvik-Trysunda-Mjältö-Ulvö-Bönhamn-Häggvik-Härnö Brygga-Lystholmen-Härnösand-Berghamn-Häggvik-Tärnättholmen-Grissland-Örnskoldsvik-Skagsudde-Rönnskär-Kristiinankaupunki-Oura-Reposaari. Matkaa kertyi 593 merimailia.

20130730-110801.jpg

20130730-110824.jpg

Mainokset

Oura

Näin perheen Krookan satamassa, sieltä kyyttiin tuli Mila ja vaimon sisarentytär Mathilda. Purjehdimme kryssien 5M Ouraan mökille. Siellä olimme pari päivää jotka vietettiin saunoen, kalastellen Siikaa ja laitettiin mökin ULA radio taas iskuun.

Kävimme jo perinteeksi muodostuneella Ouran luotsituvan vierailulla lauantaina. Porukkaa oli tosi paljon ja lisää tuli Merikarvian satamasta venekuljetuksilla. Paiikalla oli myös merirosvolipuin varustautunut Joulupukki, joka antoi ihmisten kuvata itseään sydvesti ja piippu suussa.

Illalla maistoimme tuliaista Ruotsin puolelta. Surströmming eli hapansilakkapurkki avattiin mökissä katsojien läsnäollessa ja tiukka haju levisi huoneeseen. Lapset juoksivat edestakaisin välillä ulos hengittämään ja välillä utelijaisuuttaan sisään. Appiukko piti sanansa ja söi yhden.

20130729-102249.jpg

20130729-102313.jpg

20130729-102341.jpg

Yttergrund

Keli oli mitä mainioin, oli lämmintä ja auriko paistoi. Lähdin iltapäivällä Kristiinasta kohti Kiiliä ja Yttergrundia. Tuuli oli olematon, vene kulki 2-3kn, mutta annoin moottorin odottaa koska oli niin rauhallista ja mukavaa ajelehtia. Kokeilin vähän uistintakin.

Kiilin kohdalla on aina houkuttanut oikaista läpi kapean 1-2 kaapelinmitan levyisen syvänteen. Nyt kun keli oli näin kevyt päätin sen tehdä. Ja hyvin tuosta pääsi, kovemmalla kelillä ympärillä olleet karikot olisivat varmasti kuohannet. Nyt näkyi vain muutama kivi. Juuri ennen väylälle tuloa yllätti verkko joka oli hyvin merkitty ja oli näinollen harmiton.

Yttergrundiin johtaa katkoviivalla merkitty väylä etelästä. Perällä näkyy linjataulut joilta saa vielä tarkan suunnan. Hieman ennen tämän väylän päätöstä alkaa styyran puolella näkymään vihreä/punainen tikutus, joka johtaa kapeaan uomaan. Kaiku näytti vettä n. 1,6m. Kaikki meni hyvin kunnes tuli y-haara, josta piti mennä oikeammanpuolista väylää. Tässäkohdin jo laituri näkyy. Vaan otti köli kiinni keskellä väylää, pehmeä tömäys pysätti veneen. Työnsin puoshaalla takaisin ja ohitin tuon mättään oikealta puolelta. Kuulin jäljestä että tuossa kohdin pitää ajaa ikäänkuin oikeaa kaistaa.

Perille päästiin ja siellä odotti laituri ja poijukiinnitys. Satama on suojainen ja kiva kaikin puolin. Paikallinen kyläkauppias oli seurueineen tullut mökkeilemään purjehduseuran mökille ja samalla lämmittänyt saunan. Täälläkin pääsin saunaan ja saunakaverina oli tuttu purjehtija Jouko BSF:stä. Hän oli matkannut Luvialta tänne puisella Kumpuselkäisen rungon päälle rakennetulla purjeveneellään.

Yttergrundin majakka on korkea täysin metallinen rakennus, levyt on niitattu vahvoilla niiteillä ja puna/valkoinen väritys näkyy pitkälle. Pihapiirissä on muutamia rakennuksia jotka ovat kuuluneet majakanvartijalle. Eteläpuolen rannat ovat sileäksi hioitunutta punaista graniittia.

20130728-153356.jpg

20130728-153428.jpg

20130728-153455.jpg

20130728-153522.jpg

Kristiinankaupunki

Aamulla tuuli oli tyyntynyt, porukka oli lähdössä. S/Y Sesel kryssimään Raippaluodon pohjoispuolella olevaan toiseen WSF:n saareen ja Pietarsaarelaiset yli merenkurkun Ruotsiin. Valitsin itse reitin ulkokautta kohti etelää. Strömmingsbådanin majakka jäi takavasemmalle kun navigoin matalan rajaa pitkin. Maata ei näkynyt vaikka syvyyttä oli vain 10m. Alkuviikon tuuli oli rakentanut mereen kohtalaisen aallokon, sitä oli edelleen jäljellä. Se antoi mukavia surffeja, kun tuulikin oli 10m/s luokkaa. Kun käänsin matalikkojen välistä kohti kaakkoa tuntui tuo tuuli senverran että päätin reivata.

Kun vene kerran kulki päätin jatkaa ohi Goshellanin aina Kristiinankaupunkiin asti. Matkaa tuli kuutisenkymmentä mailia. Loppuillan ajoin kevyessä myötäisessä spinnulla ja nautin lämmenneestä illasta. Rantauduin klo 10 Kristiina hotellin laituriin joka on kaupungin omistama vierasvenesatama. Hieman nuhruinen paikka tarjosi kaiken tarvittavan: sähkö, vesi, suojainen paikka, suihku ja saunaankin olisi päässyt aijemmin illalla. Satamayön hinta 18€.

Lähdin etsimään ruokapaikkaa, vaikka tiesin kellon jo olevan paljon. Sillan toisessa päässä oli pari ravintolaa joiden eteen menin ihmettelemään, toinen oli täynnä ja toinen tyhjä. Jokin juttu asiaan liittyi koska seuraava kohtaus oli kuin Vares elokuvasta. ”Terve, onkos paikkakunnalla ravintolaa josta saisi vielä sapuskaa? Tyhjemmän ravintolan tarjoilija: Jaa, mahtaako olla. Olisko tossa toisessa ravintolassa jotain. Tai sitten nakkikioski toisessa päässä siltaa. Mersumies joka oli parkissa ravitolan edessä jalkakäytävällä: mistäspäin oot? Vastasin että Porista olen ja tulen veneellä Ruotsista kotiinpäin. Mersumies tähän: Poriista, hyi h…” Loittonin nakkikioskille, joka oli mennyt 5min aiemmin kiinni.

Paras ruokapaikka löytyi veneestä. Tein itse lettuja vadelmahillon kera. Päätin mennä päivällä lounaalle ja kierrellä kaupunkia. Kaupunki olikin jo ennestään tuttu, mutta nyt oli paremmin aikaa tutustua sen kujiin ja rakennuksiin. Kävin merimuseossa katsomassa vanhoja meriesineitä ja kuulin myös Kristiinan aikoinaan olleen satamakaupunki puupurjelaivoille. Visiitin arvoinen paikka.

20130728-150441.jpg

20130728-150514.jpg

20130728-150547.jpg

20130728-150641.jpg

Rönnskär

Aamulla kun heräsin huomasin yöllä vastaan tulleen Pietarsaarilaisen kilpapurjeveneen tulleen takaisin. Keli oli ollut liian kova.

S/Y Sesel:n miehistö oli mukavaa väkeä, entisiä H-vene purjehtioita ja nykyisiä isomman H-Star version purjehtijoita. Oli hauskaa jutella heidän kanssaan kokemuksista näistä veneistä. Käytiin myös merikortteja läpi niin Vaasan seudulta kuin Porin edustan saaristosta.

Minut kutsuttiin myös saunaan ja tutustumaan WSF:n tiloihin. Sauna tuntui aidolta Suomalaiselta saunalta, viimekerrasta olikin jo kolmisen viikkoa. Löylyt olivat makoisat.

Tuulta oli kaksi päivää 12-16 m/s, joten päätin jäädä odottelemaan kevyempää keliä. Ja mikäs oli siellä odotellessa, saari oli hieno ja nähtävää monenlaista. Vanhat rakennukset olivat hienot ja paikalla oli pitkä luotsihistoria. Siitä ja merenkurkun maailmanperintökohteista kerrottiin näyttelyssä. Satamassa oli useampi laituri, isossa betonilaiturissa oli myös poijut. Laituri toimi sopivasti suojana pohjoisesta tulevalta aallokolta. 16m/s tuuli vain vinkui mastossa.

Kiitos vielä kerran että sain nauttia Vaasalaisseurojen vieraanvaraisuudesta ja Metsähallituksen paikasta.

20130726-003354.jpg

20130726-003419.jpg

20130726-003501.jpg

20130726-003553.jpg

Meren ylitys Suomeen

Viimeiset tarkistukset sääennusteista, alussa olisi 9m/s joka keskellä merta putoaisi 6m/s ja taas iltaa kohden nousisi. Aaltoennuste lupasi 1m – 1.5m maininkia. Joten matkaan.

Isossa oli aluksi reivi, mutta meno ei oikeastaan ollut kovin kuoppaista joten poistin sen. Tuuli oli taka slööriä ja vene surffaili. Matkanopeus oli 6-7kn ja surffeissa hieman enemmän. Laitoin navigaattorin näyttämään määränpäätä suunnassa 95 astetta ja etäisyys oli 50 mailia. ETA klo 12 yöllä, joka innosti trimmailemaan purjeista kaiken vauhdin irti.

Yllättävää kyllä, tylsää ei ehtinyt tulla koska koko ajan oli seurattavaa, navigointia ja muuta puuhaa. Vähä kerrallaan Högan vaarat alkoivat painua horisonttiin ja katosivat 25 mailin jälkeen. Husumin tehtaat ja savut näkyivät pitkään ja olivat hyvä maamerkki.

Keskikohdan ylitystä piti oikein tuulettaa. Tiesi että ollaan jo voiton puolella. Keli oli keskellä hieman kevyempi, kunnes Suomen puolella alkoi tulemaan kevyitä sateita ja pilviä joiden alla tuuli yltyi.

20 mailia ennen Rönskäriä alkoi valkoinen kolmio häämöttämään juuri oikeassa suunnassa. Seurailin sitä kiikareilla. Mietein että onpa hyvä pooki kun näkyy näin pitkälle, maali oikein kimmelsi.

AISssa näkyi neljä laivaa, sellaisia 100m pitkiä. Yksi oli tulossa etelästä jonka Closest Point of Approach oli 3.7M. Menin sen edestä, ja näinkin sen myöhemmin.

Jatkoin pookikolmion seuraamista. Tuli nälkä ja söin Tortelliinia Bolognesekastikkeessa, ravintolan tarjoten myös vaihtuvan merinäköalan. Tuo purkki oli kemiallisesti itselämpeävä. Jotenkin kaasukeittimen kanssa ei uskalla alkaa purjehduksen aikana pelailemaan. Tämänkin olin valmis heittämään jorpakkoon jos se olisi käyttäytynyt epäilyttävästi.

Ilta saapui ja komea auringonlasku saatteli minua kohti Vaasan saaristoa. Alkoi näkymään enemmän kohteita ja yksi punertava iso merkki, aivan samassa suunnassa kuin valkoinen kolmiokin. Sitten tuo kolmio hävisi. Taivas värjäytyi pinkiksi.

Hämärä laskeutui ja viimeisen mailin moottoroin. Vastaan tuli purjevene joka oli vielä lähdössä merelle. Viimeisen lähestymisen sektoriloisto oli pimeä joten lähestyminen meni plotterin avustuksella. Ja hyvinhän se osui viimeiselle itä/länsi portille ja olin satamassa.

Siellä oli vastassa s/y Sesel, joka avusti laiturille kiinnittymistä. Oli todella hienoa olla taas kiinni satamassa ja niin iloinen jutustelu kokemuksista jatkui heidän kanssaan. Kuulin että olivat tulleet pari tuntia aiemmin ja samalla tajusin että tuo valkea pooki olikin ollut heidän purjeensa.

20130724-003315.jpg

Skagsudde

Kaksi viikkoa perhepurjehdusta alkoi olemaan kasassa ja lähtö kotiin häämötti. Purjehdimme yöksi Grisslaniin ja sieltä aamulla aikaisin Ornsköldsviikiin. Lapset nukkuivat aamulla koko matkan. Tuuli oli nousussa joten oli hyvä lähteä ajoissa, samalla saatiin Ö-viikin sisemmästä ja suojaisemmasta laiturista paikka.
Käytiin läheisessä kylpylässä pulikoimassa ja laskemassa liukumäkeä. Mukava mäki koska siellä oli monesta muusta liukumäestä poiketen lämmin, niin aikuisetkin innostuivat laskemaan. Lauantaina kävimme illallisella Varvsbergetin näköalaravintolassa. Sinne pääsi kävelemällä läpi rautatieaseman ja hissillä hetken matkaa ylöspäin. Siitä matka jatkui kinttupolkua ja lopulta viimeisiin jyrkänteisiin oli tehty parisataa rappusta. Ruoka oli hyvää ja näköala hieno.

Säätilaa tuli jälleen seurailtua tarkoin. Ö-viikin satamassa on tietokone, josta etsin sopivaa paluumatkan ylitysajankohtaa. Eri sääennusteet näyttivät kovaa tuulta, sunnuntaille oli kuitenkin sopiva luodetuuli joka voisi toimia. Paikalla oli myös muita purjehtijoita jotka olivat kelistä huolissaan, ehkä Ö-viikin erikoinen puuskainen tuuli sai heidät epäilemään. Itse totesin järjellä kelin olevan sopiva, mutta samalla tuo tunteikas epäröinti kyllä tarttui minuunkin.

Sitten oli haikea hetki kun saatoin perheen junalle ja jatkoin itse purjeilla. Seuraavaksi nähtäisiin kotona Porissa, kun saapuisin perille. Jos siis saapuisin ja milloin, mietein tuumaillessani tuota keliä.

Eka sunnuntain legi 10M Skagsundeen meni ripeästi. Tuuli oli myötäinen ja puuskainen. Laitoin isoon reivin. Skagsudden eteläpuolen satama on hieman hämäävä koska kapeneva kohta peittää taakseen vieraslaiturin. Kapeassa kohdassa kaiku näytti 1,6m joten H:lla pääsi siitä hyvin. Kävin kävelyllä parin kilometrin päässä pohjoispuolen vierasvenelaiturilla. Samassa paikkaa on Surströmmingtehdas, jossa tuo mädän silakan tuoksu jo tulvi nenääni. Ostin tuliaispurkin appiukolle, joka on sanonut syövänsä mitä kalaa vaan. Tämä on varmasti aitoa hapansilakkaa, joka on tehty tässä niemessä. Purkki jääkaappiin koska säilytys pitää olla +4 – +8 asteessa, muutoin purkista tulee jalkapallo. Mielenkiinnolla odottamaan purkin avausta, joka pitää tehdä veden alla.

20130723-205832.jpg

20130723-205853.jpg

20130723-205914.jpg

Berghamn

Poikkesimme kahvilla tässä pikkusatamassa, joka on pienen kyläsataman vieressä. Mukavan rauhallinen paikka. Vesi, sauna, kappeli ja puucee löytyi. Yksi vaihtoehto yöpyä jos vierasvenesatamat alkavat tuntua ahtailta. Positio 62 48.8N 18 14.0E

20130722-160552.jpg

Tärnättholmarna

Kuten oli sovittu poikkesimme vielä takaisin Häggvikiin, jossa Julia kävi ratsastamassa Islanninhevosella nimeltään Freyja. Susannan hevosen nimi oli Frey. He tekivät puolentoistatunnin maastoratsastuksen vaihtelevassa mäkimaastossa. Julia sanoi että mentiin lujaa ja että hevoset osasivat töltti askelluksen. Oli mukavaa että tämä onnistui ja vielä uudella hevosrodulla, paikkoja on vain muutama Höga Kustenin alueella. Isä otti tällävälin aurinkoa ja kävi läheisessä minimuseossa tutustumassa paikkakunnan historiaan.

Myöhään illalla saavuimme Tärnättholmarnaan 63 06.64N 18 32.63E, joka on pieni luonnonsatama Skulleskogenin kansallispuiston pohjoisrannalla. Vesi oli 5m syvää ja rannat sopivan jyrkät. Paikalla on metallilaiturin pätkä johon voi pari venettä kiinnittyä sekä mökki, huussi ja tulentekopaikka retkeilijöitä varten.

Seuraavana aamuna söimme tukevat aamiaiset ja lähdimme tutustumaan kansallispuistoon. Mökistä löytyi karttalehtiset, jossa oli myös tietoa eläimistä ja kohteista. Polku johdatteli meitä ylös kohti jyrkänteitä. Matkalla oli useampia levähdyspaikkoja ja majoja, joissa voi nukkua yön yli. Polulla oli silta yli parikymnenmetrisen rotkon ja railokohtia kalliossa, jossa kavuttiin ylös. Puolessavälissä nousua 172m oli erämaajärvi. Ja siitä nousu jatkui vielä ison rotkon pohjaa pitkin kavuten isolle Slåttdalsbergetin kalliolle josta avautui näkymä kauas merelle. Matkalla nähtiin naavaa, kettu ja näätä.
Ylösmenoon meni hieman yli pari tuntia ja alas tultiin puolet nopeammin. Järvellä meillä oli kaarnaveneiden purjehduskilpailu, jonka voitti Mila ja Isä salaisella aseellaan ”köli”.

20130722-153013.jpg

20130722-152947.jpg

20130722-152923.jpg

20130722-152834.jpg

20130722-155448.jpg

Härnösand

Olimme yötä Lustholmenissa, josta olikin enään puolen tunnin matka Norra Hamnen satamaan. Tämä on ennen siltoja pohjoisesta tultaessa. Muut kaksi satamaa on siltojen eteläpuolella ja keskellä niitä. Sillat saa auki soittamalla puhelun joko VHF:llä tai matkspuhelimella.

Jäimme kuitenkin Norraan sen helppouden vuoksi, mutta havaitsimme myöhemmin että vessat olivat 500m matkan päässä Nattvikenin satamassa. Niinpä ramppaamista tuli edestakaisin melkoisesti.

Härnö on mukava pikkukaupunki, jonka keskusta on joen itäpuolella. Länsipuolella on joukkoliikenneyhteydet ja supermarketit. Paikka sopii näin mainiosti esim. miehistönvaihtoon.
Polttoainetta sai 700m länteen ST1 ja OK huoltamoilta. Satamavahdilta sai myös pyytää polttoainepalvelua, joten petrol boy raijasi tarvittaessa nesteet veneelle asti. Satamamaksu 150kr joka suoritettiin kolmipyörällä paikanpäälle tulleelle kaverille.

Kävimme illallisella Norran vieressä olevassa ravintolassa ja seuraavana päivänä kaupoilla. Yritin löytää uutta sakkelia ison nostimeen, mutta valikoima oli kovin heppoinen sillan toisella puolella olleessa kaupassa. Natvikenin vieressä oli rantajalkapallo turnaus, ilmassa oli urheilujuhlan tuntua.

Odottelimme klo 16 asti että lännestä puhaltanut 14 m/s tuuli moinasi kevyemmäksi ja lähdimme sitten takaisin kohti pohjoista. Härnö jäi näin matkan eteläisemmäksi pisteeksi.

20130717-115123.jpg

20130717-115158.jpg

20130717-115235.jpg