Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2014

Kotisatamaan

Perhepurjehdus päättyi Ukiin, jossa vietimme mukavan päivän Hiun uimarannalla ja taidetalo Pilvilinnassa. Illalla päätösillallinen ja herätys aikaiseksi aamuksi.

Aamulla bongasin pari Bromptonia pyörätelineessä ja kyselin niiden omistajalta ovatko olleet tyytyväisiä. Omistaja vakuutteli niiden olleen paras synttärilahja ja muuttaneen veneilyn maanpuolista toimintaa monipuoliseksi. Pyörällä kun päräyttää matkankin päähän hetkessä. Sain testata kolmivaihteista.

Mia ja lapset lähti vadelmaan Kokemäelle ja minä valmistauduin paluupurjehdukseen Reposaareen.

Matka oli kevyttuulinen joten motoroin ensin Lyökkiin ja siellä purjeet ylös. Tuuli pikkuhiljaa nousi, oli täysin myötäinen. Mietein poikkeanko uimaan, mutta päätin vain kastella itseäni ämpärillä. Selkämeren aaltopoijun pintalämpötila avomerelle oli 23 astetta, joten ämpärillinen virkisti vain hetken.

Poikkesin Kylmäpihlajassa kokkaamassa paistinperunat, jotka olen havainnut käteväksi ravinnoksi. Se vie vain kotvasen tehdä. Valmiit keitetyt perunat jääkaapista pannulle ja perään vähän lihaa tai makkaraa, sitten väri pintaan ja naamariin. Kun on oikein nälkä arvostaa 5min valmistumisaikaa. Päälle suosin päikkäreitä.

Mantereen päällä oli ukkospilvi, odottelin hetken sen kehittymistä. Se matkasi kuitenkin syvemmälle sisämaahan, joten jatkoin matkaa. Tuuli oli mukavat 7-9m/s ja vene kulki. Pähkäilin matkalla reitinvalintaa. Joko menen Säpin ulkokautta kiertäen lännen neulat tai sitten Pietarista sisään ja Luvian saariston läpi. Valitsin saariston, joka hieman pudotti tuulta mutta oli lyhempi. Kun taas pääsin saariston suojasta oli tuuli jo enemmän itäinen. Niinhän sen pitikin olla koska ennuste oli illalle tuo. Yö oli jo pimeä, sininen hetki oli vaikuttava Säpin kohdalla ja hetken päästä majakan valo alkoi tuikkia. Kaksi laivaa oli ankkuripaikalla, joku lähti vielä ulos väylää pitkin.

Saavuin Reposaareen 18min yli puolenyön. Näin tämän vuoden kesälomapurjehdus sai onnellisen päätöksen. Matkaa kertyi 625M.

20140729-002605.jpg

20140729-002634.jpg

20140729-002702.jpg

Mainokset

Lypyrtti Katanpää

Viikko maissa ja taas maistui purjehdus. Ajoimme omalla autolla Ukiin Salmerin telakalle, jossa Auria odotti. Ajatus oli tehdä vielä perheen yhteinen purjehdus. Suunnaksi valitsimme etelän.

Myötätuulessa painelimme menemään. Kolmen tunnin matkan jälkeen olimme Katanpäässä, eli Selkämeren kansallispuiston eteläisemmässä käyntikohteessa. Tämä entinen vankila ja myöhemmin rannikkotykistön patteri oli nykyään myös vierasvenesatama. Paikkaa piti Porilaispariskunta. Emäntä sanoi että paikkaa rakennetaan pohjalaisella luovuudella ja Porilaisella jääräpäisyydellä.

Kävelimme lenkin pitkin tykkitietä ja matkalla näimme seuraa vailla olevan kukon. Lapset ihastuivat tähän luontokappaleeseen ja pitivät sitä ehdottomasti paikan parhaana nähtävyytenä. Emäntä sanoi että sen nimi on pikkupietari, mutta siitä on kasvava pietari suuri. Hän oli hankkinut sille myös morsmaikkuja, mutta ne eivät vielä ole saapuneet.

Yö oli kuuma ja hyttysrikas. Tapoin 30. Aamulla keli oli pläkä. Oli kesän kuimin päivä, uinti 25 asteisessa vedessä ei juuri helpottanut.

Paluumatkalla Ukiin näimme H-veneiden kilpailut. Kisasivat lyhyellä kolmioradalla aivan kaupungin edustalla. Hienoa nähdä että UPS:ssa on aktiivista porukkaa.

20140727-235734.jpg

20140727-235815.jpg

20140727-235851.jpg

20140727-235957.jpg

Uki

Viisi vendaa ja 6h spinaakkeripurjehdusta 32M. Nuo ensinmainitut ekan 20min aikana. Myötätuulta loppumatka 5-6m/s tyyntyen iltaa kohden. Sää oli oikein mukava aurinkoinen.

Reitti kulki Globbetin pohjoisosassa olevaa syvää väylää ohi Längören loiston, Vesterhamnen saaren ja Isokarin majakan. Samaista väylää parisen vuotta sitten kuljin etelän suuntaan. Nyt olo oli huomattavasti luottavaisenpi.

Isokarin majakka alkoi näkymään vähän Längören jälkeen ja toimi hyvänä maamerkkinä. Kaukaa kiikareilla katsottuna majakka oli usvaisen oloinenen kajastus.

Uudenkaupungin väylän ruoppaus oli alkanut, kuten Turku radion tiedotteessa on useaan otteeseen kuultu. Paikalla oli ruoppauslaite, joka vähän muistutti porauslauttaa ja pitkä proomu, jolla kuraa sitten kuljetetaan etäämmälle.

Pitkän päivän aikana tuli huolellisesti juotua vettä. Olen oppinut että tämä ehkäisee kumman olon sitten legin loppuvaiheilla. Keinuminen toki jatkuu hetken rannassakin.

Vene jää nyt hetkeksi Ukiin ja matka jatkuu viikon päästä. Jottei koko kesä olisi pelkkää purjehdusta.

20140717-103432.jpg

20140717-103457.jpg

Haminbådan

Tavoittelin jälkeen Yxskäriä, kun tuuli yltyi 11m/s. Rantautuminen ei tuntunut outoon rantaan kovin hyvältä idealta. Kävin pohjoispäässä, mutta irtolohkareita näytti olevan muutoin kallioisen rannan tuntumassa. Päätin jättää Yxskärin väliin.

Pelkkä fokka ylhäällä kiisin kohti Haminbådania. Tiesin paikan olevan suojainen ja syvärantainen. Näin oli turvallista sujauttaa syvänteitä pitkin saaren aukolle. Aallokko loppui kuin olin ounastellutkin. Rantautuminen oli helppo, vene valmiisiin kalliotappeihin kiinni.

Ketään ei ollut saaressa, kiikaroin koko maiseman ja vietin aikaa. Tämä on erämaan rauhaa. Koko illan puhalteli mukavasti. Aamulla näin lihavan kyykäärmeen. Kuuntelin Sangeanin matkaradiolla meririnkulaa 3714khz (0900 SA), kuulin mm. Sakun OH1KH.

20140716-235313.jpg

20140716-235351.jpg

20140716-235424.jpg

Sälskär

Lapset ja vaimo jäivät Turkuun ja lähdin itse paluumatkalle pohjois Ahvenanmaan kautta. Matkalla Lappoon näin Perkalan vanhan lentomajakan, joka kiinnosti jylhänä silhuettina. Päätin kuitenkin jättää pysähdyksen väliin ja säästää sen seuraavaan purjehdukseen lasten kanssa. Paikka on lähellä Ahvensaarta.

Lappoon purjehtiessani seurailin Rigan suunnalta saapuvaa ukkosrintamaa, joka sitten saapui minun jäljeeni Lappoon melkoisella ryminällä. Tuuli kävi puuskaiseksi ja salamat löivät komeasti pimenneessä illassa. Oli hyvä olla turvallisessa vierasvenesatamassa.

Aamulla kävin kävelyllä Björkön lossilla ja laitoin lounaan. Sitten oli iltapäivä purjehduksen aika. Tavoittelun Yxskäriä, mutta kiinnostuin siitä hieman itään olevasta Sälskäristä. Se tarjosi paremman tuulensuojan etelänpuolselle tuulelle. Vainu osui oikeaan koska paikalla oli yksi purjevene ja ruotsalaisten Targa. Muutkin olivat huomanneet paikan.

Paikka oli upea kalliosaari, jossa oli helppo kävellä. Lahti oli kauttaaltaan 7m syvä ja kirkasvesinen. Suojaa oli hyvin paitsi pohjoistuulella. Näkymä avautui selkämerelle. Kalliolla on parin kuution pyöreitä kiviä jotka jääkausi on aikoinaan pyöritellyt.

Tuli juttua toisen purjeveneen kipparin kanssa pohjois Ahvenanmaan saaristosta, löysimme yhteisen mielenkiinnon tähän alueeseen sen rauhan vuoksi. Palveluita täältä ei löydy, mutta jotain muuta, joka peittoaa sellaiset.

Perkalan tornin on kuulemma ostanut joku Turkulainen, joten se yksityisalueena jäänee tulevaisuudessa käymättä.

20140715-224259.jpg

20140715-224156.jpg

20140715-223942.jpg

20140715-224230.jpg

Nurmo

Oli täysin tyyni keli. Yöksi oli luvattu pohjoistuulta muutama metri, joka kääntyisi itään hieman voimistuen. Päätimme etsiä yöpymiseen soveltuvan luonnonsataman.

Matkan varrelta löytyi komea kalliossari ja sen eteläpuolelta hieman uloneva poukama. Nurmo niminen saari.

Vastassa oli ilta-auringossa uiskenteleva hylje, jonka tytöt näkivät nyt ensimmäisen kerran. Tällä kaverilla ei tuntunut olevan mihinkään kiire.

Laitoimme ruokaa kalliolla ja katselimme auringon laskun. Kävin myöhemmin illalla saaren kalliot tarkistamassa. Koskematonta luontoa ja hiljaisuus.

20140714-095407.jpg

20140714-095440.jpg

20140714-095503.jpg

Ahvensaari

Seilissä käydessämme kuulimme eräältä Turkulaiselta purjehtijalta että Ahvensaari voisi olla mielenkiintoinen paikka lapsille. Niinpä siitä saakka oli kytenyt ajatus käydä siellä.

Saari on Norskatasta pari mailia luoteeseen ja ne meitä kiinnostaneet louhokset löytyivät saaren pohjoisosasta.

http://venesatama.com/wiki/mediawiki-1.7.1/index.php?title=Ahvensaari

Keulakiinnitimme lahden sisälle ammusvaraston viereen. Syvyyttä oli 1.5m. Pohja savea.
Muutaman sadan metrin päässä pohjoiskärjessä olisi ollut myös entisen laiturin kivijäännökset, johon pari isompaa purkkaria oli kiinnittyneenä.

Kävimme ensin pulikoimassa louhosjärvessä joka on 30-40m syvä ja kirkasvetinen. Syvyyksiin painuvat kalkkikiviset seinämät olivat huiman näköisiä. Ensi arkuudesta päästyämme uskalsimme uiskennella ja hyppiä tuohon lampeen, vesi oli lämmintä. Ruotsia puhuneet seuralaisemme hyppäsivät todella korkealta kielekkeeltä, taisi olla jopa 10m korkealta pohjoiseinämältä. Ensin hyppäsi pari killeä ja sitten hirvitti kun yksi tyttö epäröi hyppyä ja meinasi livetä alas irtosoraa. Hän lopulta jätti hyppäämättä, viisas päätös.

Legenda kertoo että lammessa on mustia ahvenia. Niitä näkyikin, mutta emme päässeet tarpeeksi lähelle varmistaaksemme väriä.

Kuulimme myös että paikaalla on pidetty sukellusleirejä. Yksi tuttu on käynyt 30m syvällä.

Siirryimme vielä lahden toiselle puolen katsomaan Kirmoa. Luolia jotka johtivat syvemmälle louhokseen. Täälläkin oli syvää ja kirkasta vettä. Pihassa tönötti kalkinpolttouuni. Paikka oli todella hieno.

20140710-210327.jpg

20140710-210359.jpg

20140710-210424.jpg

20140710-210507.jpg

20140710-210533.jpg

20140710-210709.jpg

Norrskata

Vaihdoimme miehistöä Nauvossa ja lähdimme tutkimaan Rymättylän länsipuolista saaristoa. Ensimmäinen kohde oli Norrskata, jonka nimi oli jostakin aikaisemmasta keikasta jäänyt mieleen.

Satama oli mukavan pieni ja ympäristö vehmaan ison saaren omainen. Paikan henkilökunta oli ystävällistä, tiskasivat meidän lettukestien tiskit kun olimme suihkussa. Pikapesurilla se kävi nopsaan.

Lahden toisella puolella oli puukirkko, kävimme sen bongaamassa kävellen. Samoin läheisen ravintolan läheltä löysimme geokätkön.

20140710-203624.jpg

20140710-203713.jpg

Björkö

Vanha tuttavuus Björkö tarjosi taas turvallisen satamapaikan, lapsille uimapaikan ja dramatiikkaa kun näimme näädän jonka häntä muistutti käärmettä. Tästäkin selvittiin pienellä naarmulla. Joku oli kyllä nähnyt kyyn, mutta emme sitä bongannet vaikka etsiskelimme.
Päivä oli jo hyvin lämmin.

20140710-201638.jpg

20140710-201720.jpg

20140710-201817.jpg

Berghamn

Purjehdimme ohi Nauvon ulos merelle. Utu voimistui sitä mukaa kuin matka eteni. Päätimme että jäädään lounastamaan johonkin sopivaan paikkaan. Berghamn oli sopivasti matkan varrella.

Paikassa hääräsi kalastaja joka ohjasi meidät hyvin suojaisen laiturin sisäpuolelle. Vähän liiankin suojainen pelkkää lounastamista ajatellen. Jäljestäpäin kävi ilmi että hän halusi pestä painepesurilla verkkojaan ja ohjasi meidät hieman sivuun työmaaltaan.

Tutustuttiin saareen ja kylään, joka oli kalastajaidylliä parhaimmillaan. Troolarit yms. puuttuivat, joten paikka oli hyvinkin siisti. Ilmeisesti kalastavat nykyään omiin tarpeisiin ja hieman savustettuna myyntiin.

Saari oli osa Saaristomeren kansallispuistoa ja toisella laidalla oli vieraslaituri tähän tarkoitukseen. Vesi ja sähkö löytyivät. Korkeuseroa löytyi ympärillä olevissa saarissa, kiipesimmekin Mian kassa korkealle katsomaan maisemia. Käytiin uimassa ja huomattiin kellon olevan jo senverran että emme viitsineet jatkaa eteenpäin. Mikäs tässä on ollessa.

20140706-092135.jpg

20140706-092209.jpg

20140706-092247.jpg