Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2016

Vaxholm

Vaxholmiin tultiin tiettyä tarkoitusta varten. Piti nimittäin käydä tässä välillä kotosuomessa ja myös yhteinen perhepurjehduksemne päättyi. Mukava viikko vierähti nopeasti Tukholman saaristossa.
Vaxholmissa oli taas kova meininki vesiliikenteessä. Lauttoha, laivoja, moottoriveneitä, purjeveneitä ja vesiskoottereja suihki edestakaisin linnan kuoeessa olevissa sunteissa.

Kiinnitys oli marinassa mooring köysin tai aisoilla. Menimme aisoihin kun se on hieman rauhallisempi. Satamamaksusta sai alennusta kun kerroin että vene jää säilytykseen ilman sähköä ennmekä käytä palveluita. 

Vaxholm on oma kylänsä n. 15 km keskustasta pohjoiseen. Se on tärkeällä paikalla merenkulullisesti. Aikoinaan Ruotsia puolustettiin tämän niemenkärjen avulla. Maisema on omakotialuetta.
Kävimme Växholmin linnassa joka oli ihan muutaman minuutin lauttamatkan päässä. Illalla lenkille kaupungin ympäri ja sitten valmistautumaan kinja-auto – metro – laiva matkalle.

Mainokset

Paradiset – Stora Jolpan

Kirjassa kehuttiin tätä paikkaa yhdeksi kauneimmista ja suosituimmista kohteista. Paikka on myös luonnonsatama joten kokka kohti sitä.
Mukavassa takaslöörissä matka eteni ohi Möjan, jossa aiemmin kävinkin. Nyt mentiin saaren toista puolta hieman eri reittiä.

Paradiset oli nimensä veroinen. Kiinnityimme jyrkähköön kallionreunaan. Laitoimme köyden, josta oli helpompi kulkea mäkeä ylös. Puucee oli lähellä.

Juoksulenkillä tutustuttiin saaren tiestöön ja käytiin chekkaamassa kauppa. Erillaisia palveluja oli tarjolla subbailua, melontaa, hierontaa ja jalkapallokenttä. Luonnonsatama jatkui myös vierasvenesatamana.
Lahti oli täynnä veneitä niin ankkurissa kuin maihin kiinnittyneenä. Pojat ajelivat ympäriinsä kumiveneillä.
Lenkin jälkeen käytiin uimassa ja hyppimässä pompulaudalta. Illan kruunasi auringonlaskun letut kalliolla.

Sandhamn

​​


Alettiin olemaan taas saariston vilkkaimmilla seuduilla, kun purjeveneitä näkyi joka puolella ja vesiliikenne oli vilkasta. Kapeissa sunteissa oli mielenkiintoisia tilanteita kun turisteja kuljettavat laivat painelivat ohi. Sandhamin lähellä tuli vastaan muskelivene, joka ohitti meidät ihan läheltä jyrisevin moottorein.
Sanhamissa saimme melkein heti laituripaikan KSSS:n vierasvenesatamasta. Veneitä ohjaili samanlainen kumivene kuin Maarianhaminassa. Kiinnitys oli mooring köysien avulla, ankkurointi kielletty. Mooring köysi on kiinteästi pohjassa kiinni ja satamaan tullessa se noudetaan laiturista ja kiinnitetään perään. Köysi oli tavallista uppoavaa köyttä.

Paikka oli ihan täynnä ja meininki iloista. Jos tästä saaristosta bileitä etsii, niin ne löytyy täältä. Ravintolat ja kaupat löytyy, palvelut olivat hyvät. Retkeilymeininkiä ajatellen hieman negatiivista oli se että keittiö, tiski tai vaatepesupaikka ei ollut. Onkohan ajatus se että kaikki käyttäisivät ravintoloita?

Viehättävä kylä kapeine katuineen toimi meidän lenkkireittinä. Kiersimme koko alueen. Pyöriä olisi ollut myös vuokralle.

Klo 8 aamulla kuului kova paukahdus. Sama seuraavana aamuna ja jokin huuto. Tämä oli heidän tapansa kertoa uuden päivän alusta.

Seglarhotellilla oli uima-allas ja saunat. Kyselin millä hinnalla sinne pääsee ja yllätyin kun kuulin että voimme mennä ilman maksua. Ei siinä mitään, mentiin me ja vietettiin sadepäivää näin. 

Pe illalla käytiin syömässä Värdshusetissa, joka oli sisustettu niin kuin purjehduskerhon ravintolan pitääkin. Hienoja tauluja ja vanhoja karttoja.

Lökholman puolella emme käyneet, sinne olisi päässyt tasatunnein hotellin edestä lautalla. Lökholmen on toinen hieman rauhallisempi vierasvenesatama. 

Napoleonviken


Tukholmasta purjehdimme kohti länttä Skurusundetin kanavaa kohti. Emäntä oli pinnassa ja hieman huolissaan seuraili ohittavaa Viking Gabriellaa. Väistimme sen kaukaa. 
Kanava oli jyrkkäseinäinen ja rakennettu ympäriinsä hienoilla huviloilla ja taloilla. Tuulta kanavassa ei ollut joten moottoroimme läpi sen. Pieni pätkä oli kaivettu, muuten tämä oli luonnon muovaamaa.

Maisema jatkui kauniina ja lahdelta näkyi Solsidanin kaupunginosa. TV-sarja taitaa kertoa juuri tästä paikasta.

Ängön saaren eteläpäässä on Napoleonvikin luonnonsatama. Paikka oli tyven, koska kanjonin reunat olivat todella jyrkät. Seuraa oli mukavasti, kuumina kesäpäivinä veneitä voi olla satoja. Nyt oli ehkä kolmisenkymmentä venettä.

Käytiin juoksulenkillä ja Julian kanssa kiipesimme korkealle kohdalle josta otimme kuvan satamasta.

Kanjonin yllä liiteli merikotka. Lapset syöttivät pullasorsia.

Wasahamnen – Tukholma


Suomen lippu liehuen komeasti saavuin heti aamusella Tukholman keskustassa sijaitsevaan vierasvenesatamaan. Täytyy sanoa että on tämä oma palkintonsa saapua perille lakipistteseen monien mutkien kautta. 
Paikka löytyi helposti ihan hamin konttuurin läheltä. Ja lähdin siitä suoraan kapungille. Lounaan jälkeen etsin metroliput ja kävin veneellä päikkäreillä.
Illalla Mia ja lapset tulivat Vikingin satamaan. Sieltä oli pitkähkö kävelymatka metroasemalle, kummaa kun sellaista ei ollut lähemmäksi saatu rakennettua. Kannoin minkä jaksoin tyttöjen reppuja ja pääsimme lopulta julkisten kulkuneuvojen kuljetettavaksi. 
Illalla ei jaksettu mennä enään mihinkään vaan syötiin ja mentiin nukkumaan. Seuraava päivä oli kaupunkia monesta eri vinkkelistä. Tärkeinpänä mainittakseni shoppailu…
Keskiviikkona kävimme vanhassa kaupungissa ja kuninkaan linnassa.
Mila lupasi kertoa oman näkemyksensä tästä, joten annan hänen kertoa tarinaa myöhemmin.

Tukholma on ihan mielenkiintoinen paikka, varsinkin kun on aikaa tutustua muihinkin kuin turistikohteisiin.
Ihan sataman vieressä oli huvipuisto joka saattaa olla perheen pienimmille aika nasta paikka.

Velamasundsviken


Tukholman saaristosta on mainio kirja Arholma Landsort med Gotland, josta löytyy paljon luonnosatamia, vierasvenesatamia sekä saariston kievareita. Suosittelen kirjaa jos purjehdit alueella.
Kirjasta löytyi myös tämä luonnonsatama, jonka tarkoitus minulle oli yöpyä ja antaa lyhyt alle 2h matka keskustaan. Halusin nimittäin olla aamupäivällä Wasa hamnetissa, jotta saan hyvän paikan.

Paikka tarjosi kyllä muutakin, nimittäin se on luonnonsuojelualuetta. Kattava luontopolkuverkosto kiertää niemiä ja niitä pitkin pääsee alueen keskuksena toimivalle hevostilalle. Taisipa siellä olla ruokaravintolakin. 

Kävin lenkkeilemässä ja hoitamassa kuntoa. Matkalla näin lammpaita ja kilejä laiduntamassa. Lopuksi oli hyvä pulahtaa kirkkaaseen veteen. Taustalla olevassa kanjonissa äänteli kotka poikineen.

Kalliokiila tai puu kiinnitys, syvyyttä oli 5-7m.

Grinda – Hästholmen


Grindan vierasvenesatama on suosittu paikka, jonne on myös vesibussiliikenettä. Päätin tälläkertaa tutustua saaren itäosassa olevaan luonnonsatamaan. Molemmin puolin sekä Grindan saaren että Hästholmenin rannoilla on kiinnityskohtia ja puuceet. Hästholmen on korkea kallioinen saari joka takasi hulppean maiseman sisäsaaristoon.
Kun jatkoin matkaa osui kohdalle kesän ensimmäinen ukkonen. Kolme eri solua salamoivat ja antoivat sadetta. Koska muutkin purjehtivat jatkoin minäkin. Solujen välissä oli rako joka tasjosi vain tihkusadetta.

Möja

Lounaan ja nokkaunien jälkeen tuuli olikin jo muuttunut tutummaksi vastatuuleksi. Pääsin taas harjoittelemaan vendoja…
Möja on entinen kalastajakylä, joka on nyttemmin tullut turistikäyttöön. Viehättäviä kujia ja pikku taloja. Muutama krog eli kievari tarjoaa evästä ja juomaa. Hyvänkokoinen kyläkauppa löytyy myös. Saaren eteläpäädyssä on lauttalaituri ja kaunis kapea väylä johtaa saarien välistä merelle.Saaressa on useampiakin vierassatamia. Vein veneen ihan Kyrkvikenin perälle. Satama oli täynnä, mutta ystävälliset Helsinkiläiset antoivat tilaa ja pääsin laituriin kiinni.


Palvelut eivät olleet kummoiset, puucee ja vedestä piti maksaa. Mutta lämmintä suojaisaa ja aurinkoista oli.

Kallskär


Noin kahden tunnin matkan päässä Rödlögasta kaakkoon sijaitsee Kallskärin saaristo. Poikkesin siellä laittamassa ruokaa. Luonnonsatama on muodostunut kapean kalliorailon päähän ja on suojainen, aukon suu on etelään.
Paikalla on puucee ja roskikset. Jo päivällä alkoi veneitä tulemaan joten paikka on ilmeisen suosittu ulkosaariston kohde.
Saaressa on kuulemma käärmeitä, mutta en niitä nähnyt.

Rödlöga

Päätin kierrellä hieman ulkosaaristoa katsoakseni paikkoja. Perhe tulee mukaan ensiviikolla ja tämä on se hetki kun kannattaa koluta näitä uloimpia osia.
Matkalla Gräddöstä tuli vastaan useampia kilpaveneitä. Olikohan Gotlant Runt jo?

Matkalla ensi kertaa pääsin purjehtimaan myötätuuleen ja matkan ensimmäinen jiippikin tuli tehtyä. Vendat on tulleet tutuksi tällä matkalla…

Rödlögaan johtaa syvänteet laivaväylältä. Tähän navigaattorini kartta myös loppuoi, joten siirryttiin manuaalisen kartan apuun. Kokeilin OpenSeaMapin SD-kortille tallennettua karttaa, mutta siitä puuttuu mm. syvyystiedot joten paperikartta on parempi.

Vastassa oli kalliolahti jossa oli jo useampia veneitä kiinnittyneenä ja yksi trimaraani keskellä ankkurissa. Kiinnityskohta oli pyöreä kallio, johon laitoin kiilat. Kiiloja oli useampia samoissa halkeamissa.

Apua tarjottiin molemmin puolin olevilta venekunnilta. Toki Suomessakin apua saa, mutta Ruotsalaiset tuntuu olevan erityisen avuliaita ja sosiaalisia.

Saaren maasto on metsäinen, jota pilkkoo avokalliot. Keskellä on kylä, jossa on elintarvike kauppa. Sinne pääsee luontopolkua pitkin.

Vesi oli kirkasta, näkyi 3-4m pohjaan. Se oli vielä viileää kun kävin uimassa.