Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2016

Radioyhteyksiä Biskajan lahdelle

Viime viikonloppu kului radioamatööriharrastuksen parissa. Samalla tuli yhdistettyä purjehdus ja radiot. Toimin nimittäin maa-asemana Porilaiselle purjehtijalle, joka oli ylittämässä Biskajan lahtea. Matka kulki Brestin kaupungista Ranskasta kohti Espanjan La Coruñaa, jossa odotti purjehtijoiden yleisesti käyttämä ylityssatama.
Radioamatööriyhteyksiä tarvittiin koska reitti kulkee pitkäti avomerellä eikä kännykät siellä enään kuulu. Niinpä ainoat mahdollisuudet on tuolta kommunikoida, joko kalliilla satelliittipuhelimilla tai edullisemmin harrastajalaittein. Sovittiin ennen matkaa Jan:in kanssa että kun pidämme yhtyden kerron kuulumisia hänen vaimolleen kotisuomessa ja välitän mm. Lon/Lat position kulloisestakin paikasta. Yhteyksiä pidettiin parillisilla tunneilla UTC aikaa. Tarkkailimme myös Biskajan säätilaa silmä kovana https://www.windyty.com/ palvelusta joka näytti koko matkan ajaksi suotuisia 5-9m/s tuulia.
Laitteistot ovat normaaleja 100W lähetysteholla toimivia radioamatööri tai meri HF radioita, joilla tällainen yhteysväli toimii kelien olevan suotuisat. Nyt radiokeli oli hieman huonompi, mutta yhteydet kyllä syntyivät ja tietoa saatiin vaihdettua. Antennina purjeveneessä toimi eristetty takastaagi, joka säteilevä osa oli 11m pitkä. Maa-asemalla oli käytössä 2 elementtinen suunta-antenni 15m korkeudella maanpinnasta.
Saku OH1KH oli myös mukana täällä Porin päässä ja syötti koodaamallaan skriptillä tiedot nettiin radioamatöörien paikkapalveluun. Osoitteessa http://www.aprs.fi/ ja antamalla oikealla olevaan hakukenttään OH1EYD-5 saa näkyviin reitin kulun.
Allaolevassa videossa pidän yhteyden ensin Gröönlantiin OX/OH2NIN/M purjeveneeseen ja sen jälkeen Biskajalle OH1EYD/MM eli Jan:lle.
Jan:in matka kesti n. 3 vuorokautta ja hän on saapunut La Coruñaan.

Mainokset

Kotiin

Matkalla pohjoiseen poikkesimme yöksi Jurmossa ja ehdimme lyhyen aikaa tutustumaan saareen ennen nukkumaanmenoa. Näkötorni ja ylämaankarja olivat siellä nähtävyyksinä.
Aamulla oli jo kiire lähteä matkaan, koska tuuli oli nousussa. Jonna oli kiinnostunut kartanluvusta kun oma harrastuksensa on suunnistus. Myötätuulessa saavutimme nopeasti Katampään jossa poikettiin kahvittelemaan, sitten jatkettiin Ukiin.

Ukissa vietin päivän tuulta pitäen. Tuli kuntoiltua ja nautittua Pakkahuoneen saunasta. Merelle ei enään tuona iltana ollut asiaa joten lähtö aamulla tuulen ollessa 10m/s. Odotettavissa oli myötäistä joka pikkuhiljaa tulisi kasvamaan päivän aikana. Aika menoa se myös sitten oli. Maininki oli mukavan kokoista ja koin myös sen että aallon pohjalta ei näkynyt kuin vettä. Saavuttaessa Maa-Ihamoon tuuli oli 15m/s ja puuskat 18m/s Kylmäpihlajan mittauspisteessä. Jäin Ihamoon.

Päivän odottelin ja jännitin edessä olevaa koitosta Rihtniemen nokasta. Sitä sanotaan Raumalaisten Kap Horniksi. Avomeriaallokko kohtaa tuossa väylän kohdassa matalikon joka nostaa ristiaallokon.

Klo 23 lähdin matkaan ja kohta tuli kohdattua. En tiedä mistä johtui mutta ei tuo kovin pahalta tuntunut. Normi aallokko joka kasvoi kyllä ja sitten se oli ohi. Voi olla että Mäntyluodon aallonmurtajan vastaavanlainen allokko on totuttanut minut, kaikki kelit kun ovat kiinni myös henkilökohtaisesta tilanteen kokemisesta.

Rauman laivaväylällä eteen tuli yllättäen kirkkaat valot ja mastossa punainen-keltainen-punainen merkki. Yllätys johtui siitä että Rauman kaupungin valoista ei tahtonut merkkejä ja muuta erottaa. Laitos oli ruoppaaja jota pikaisesti väistin kun luulin sen tulevan kohti. No paikallan se oli ja hinaaja kyljessä kiinni.

Hetkenpäästä tuli toinen ja kolmas. Sitten tuli laiva ja tässäkohdin laitoin AISn päälle nähdäkseni niitä. Viimeinen laiva ei lähettänyt AISia ja sen huomasi vain valoista. Melkoinen yöliikenne tuolla…

Yövyttyäni Kuusikarin laiturissa muutaman tunnin jatkoin mukavassa myötätuulessa Reposaareen. Tämän vuoden matka oli päättynyt.

Perkala



Nauvossa vaihdoimme miehistöksi sisko Jonnan. Illansuussa purjehdimme Ahvensaaren kautta Perkalaan. Saavuttaessa oli jo hämärää, taitaa kesän valoisat yöt olla jo takana. Ajoimme sisään vanhaan kalasatamaan reittiä pitkin. Laituri on tarkoitettu yhteyslaivalle joten kiinnityimne hieman sivuun paikalla olevaan metallikaiteeseen. Oli hyttysiä.
Aamulla heräsimme lämpimään auringonpaisteeseen. Mies remppaai autoaan rannassa ja tuli juttelemaan. Kysyimme kohteliaasti lupaa olla kiinnitettynä. Hän oli kovin ystävällinen ja kertoi että laiturissakin voi olla kunhan on pois kun yhteysalus la aamulla ja ma aamulla saapuu. Kaveri omistaa paikalliset maa-alueet ja ylläpitää eläkkeellään vanhaa kotitilaa. Oli mukava kuulla tarinoita saaresta ja kalastuksesta 50-60 luvulla.

Kysyttiin myös lupa vierailla saarella ja käydä kävelyllä uutta tietä pitkin joka kulkee vanhalle lentomajakalle. Se on nyt yksityisomistuksessa, joten emme sitä viitsineet lähestyä. 

Majakka on ollut vain muutaman vuoden ennen sotia käytössä palvellen vesitasoliikennettä Turusta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan. Kävelyn päätteeksi tuli ukkoskuuro joka kasteli kuivumassa olleet makuupussimme.

Poikkesimme lähtiessä rapistuvassa Keistiön vierasvenesatamassa. Aikoinaan -90 tämä oli valittu vuoden vierassatamaksi. Kehitys lienee päättynyt siihen.

Perhepurjehdus jatkuu


Mukana Mia, Mila ja Mathilda ja kokka kohti etelää. Ukista paineltiin Strömmiä pitkin puuskaisessa tuulessa, tytöt livottivat jalkojaan aina kun vene nyökkäsi puuskan jälkeen. 
Peterzenillä tutustuimme kävelyretkellä paikalliseen savipajaan. Kanien ja lampaiden ihmettelyn jälkeen saunottiin ja uitiin mukavassa suojaisessa ympäristössä. 

Uinnit jatkuivat Ahvensaarella, joka tarjosi lämpimän päivän kirkkaan veden äärellä. Lapset ja lapsenmieliset eli koko venekunta tykkäsivät kovasti.

Väliviikko

Rannöstä matka jatkui ohi Väderskärin hyvin keveässä kelissä. Välillä ajelimme moottorilla, vaikka bensa alkoi olemaan vähissä. Yö vietettiin vanhalla tutulla Haminbådanilla, jossa ihailimme auringon laskua. Saareen oli tullut yöpymään kaksi Turkulaista venekuntaa. Käytiin uimassa hieman sinileväisessä vedessä. Ihottumaa ei siitä tullut.
Aamulla tuuli oli noussut juuri tismalleen meille sopivaksi taka slööriksi ja spinnu nostettiin ylös. Tuuli nousi pikkuhiljaa 7m/s – 9m/s ja homma alkoi tuntumaan purjehdukselta. Pieniä surffeja oli huomattavissa kun myötäaallokosda saatiin 9kn vauhti. Reitti kulki Globbetilta kohti Isokaria, jossa poikkesimme kahvilla. Iiro osti Suomen majakat pelikorttipakan. 

Oli torstai ja Ukissa oli Cusell viikko. Illalla kirkkopuistokossa oli perinteinen lyhtyjen yö, johon osallistuimme. Silmäni tarttui puulämmitteisiin pizzauuneihin, jotka olivat tosi nopeita. Pizza valmistui siinä kahdessa kolmessa minuutissa. Jätimme veneen Salmerille Ukiin ja viikon tauko oli tässäkohdin paikallaan. Iiron isä ystävällisesti kuljetti meidät kotio.

Rannö

Vargatassa poikkesimme hakemassa täydennystä paikallisesta kaupasta. Vierasvenesatamaan oli hieman panostettu ja se näytti viihdyttävältä, ainoa että etelätuuli tuntui vaikuttavan siihen. Normi sivutuuleen painuminen oli havaittavissa rantautumisen yhteydessä.
Länsmängrund toimi meidän yöpymispaikkana. Pidettiin tällä matkalla harvinaista sadetta paikan autiotuvassa. Poltettiin kynttilöitä ja syötiin tunnelmavalaistuksessa. Punkkeja tuntui olevan, joten hieman herkkänä oltiin kaikelle liikkuvalle. Piti ensin jäädä mökkiin nukkumaan, mutta vene kutsui kun huomattiin nuo pikku kiusalaiset.

Matka tuolta lintusaarelta jatkui Rannöön, jossa olin aina halunnut käydä. Iirokin oli innostunut sinne menemään joten kokka kohti sitä. Länsituuli nosti aallokkoa, joten päätimme saapua idän puolelta ja kiinnittyä sinne. Parista yrityksestä huolimatta ranta tuntui matalalta. Mietittiin jo ankkuriin jättämistä ja uimalla saareen kunnes luin kartan muotoja tarkemmin. Pohjoisessa aukesi satamalahti joka oli kyllä matala, päätettiin kuitfnkin kokeilla sitä. Perälle ei menty, vaan jätettiin hieman tuloaukon sisäpuolelle jyrkähkön näköiseen kallioon. Syväys riitti hyvin ja kuinka ollakkaan kalliokiilat odottivat siellä valmiina.

Huh, kyllä oli hieno ulkoluoto pitkästä aikaa. Useampia kalamajoja, yksi juuri tervattu sekä muistomerkki 60-luvulla selkämeren ottamista kalastajista. Majakka ja vanhan majakan jäänteet olivat vielä paikallaan. Aikoinaan tämä maisema oli ikuistettu Ahvenanmaalaiseen postimerkkiinkin.

Bomarsund

Jatkettiin matkaa vastatuuleen moottorilla ajaen. Furusundissa kävimme tankkaamassa vierasvenesataman kelluvalla tankilla. Ruotsalaiset ovat pääsääntöisesti ystävällistä ja varsin auttavaa veneilykansaa, poikkeus löytyi täältä tankilta. Eräs ht-veneilijä mutisi että hän oli ensin. No me annettiin viisaanpina tilaa.
Matka jatkui moottorilla kohti Ahvenanmerta joka oli täysin pläkä. Ei tuulta ei aaltoa, lokit kellu keskellä merta. Molemmat nukkui päikkärit vuorotellen.

Parin Maariahaminapäivän jälkeen jatkoimme pohjoiseen Bomarsundiin. Iiro innostui virittämään veneeseen vauhtia kun pikku hiljaa ohitimme erään 35 jalkaisen. Lumparnilla oli leppoisa keli.

Jo toisen kerran koitin mennä samaan matalaan savipohjaan kuin pari vuotta aiemmin. Tällä kertaa vielä purjeilla. Siihen tössähti ja sitten peruuteltiin kiltisti tyhjälle poijupaikalle, joka ei tultaessa näkynyt. Ruotsalaiset hääräsivät ja auttoivat laiturilla.

Lähdimme iltapalalle läheiselle linnaketornille. Niistä tuli ikimuistoiset kun tapasimme pari tyttöä ja pariskunnan. Tutustuttiin ja järjestettiin bileet tuolla linnakkeella. Uskomaton juttu että toisilleen täysin tuntemattomat saavat aikaan näin makeen illan. Kaikki oli tulleet myös eri peleillä: me veneellä, tytöt fillareilla ja pariskunta autolla. Juttu lensi ja kuvailtiin paljon. Loppuilta meni nuotiolla jutellen.

Kiitos vielä kerran teille jos luette tämän!

Bergsholmen

Palasimme veneelle loppuviikosta. Kotona tuli oltua 4 päivää. Sain kaveriksi lapsuudenkaverini Iiron. Katselimme Tukholmassa vähän paikkoja ennen Vaxholmiin tuloa. Kävimme vanhassa kaupungissa ja Vasamuusetissa katsomassa uponnutta Vasa laivaa.
Metrolla ja linja-autolla matka keskustasta kesti 45min. Syötiin Skötbullarnat paikallisessa krogissa ja sitten matkaan. Saimme tuulta purjeisiin alun matkaa, mutta keli oli kovin heikko. Ohi meni useampia aluksia, komein oli Main shift luokan 300m pitkä alus.

Ilta tuli ja päädyimme Yxholmin saaren eteläpään lähellä olevaan luonnonsatamaan. Paikalla olikin jo useampia paatteja, mentiin vähän etäämmälle grillailemaan ja katselemaan taivaan valoilmiötä. Valaisevat yöpilvet näkyivät pohjoistaivaalla. Ne ovat 70km korkeudessa olevaa tiivistymää joka heijastaa hetken auringon valoa.