Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

Itsenäisyyspäivä Korsulla

Teimme Matin, OH1FU kanssa retken luontoon Kullaan Joutsjärvelle. Annan hänen tässä kertoa siitä:

Erä QSO reissu (QSO= radioyhteys kansainvälisessä radioliikenteessä).
Suomalaiset radioamatöörit ovat jo vuosia kunnioittaneet sotiemme viestimiesten ja kaukopartioradistien muistoa perinneradiotapahtumassa joka käynnistyy aina itsenäisyyspäivänä 6.12. ja puolustuvoimien lippujuhlan päivänä 4.6.

Olen yhdistänyt radioamatööritoiminnan ja retkeilyn jo vuosia Lapin vaelluksiini ja muihin lyhyempiin retkiin.
Hiihtovaelluksilla on varaa ottaa hieman isompi radio ja akku mukaan niin, että voin pitää 8pv ajan erämaasta radioyhteyden etelään jossa aina joku on päivystämässä sovitulla taajuudella ja sovittuun aikaan.

Rinkkaan olen kehittänyt ultrakevyen aseman joka painaa kokonaisuudessaan 1kg verran. Viimeksi syyskuussa 2016 Kemihaaran erämaassa se oli käytössä. Kyse on harrastuksesta mutta olimme suuren osan aikaa gsm verkon ulkopuolella, joten jossain mielessä se oli turvallisuutta lisäävä varuste.

No, eipä mitään, päätin kaverini Jarkon kanssa, että sillä aikaa kun 99% kansasta vahtaa linnan pukuloistoa, me menemme korsulle.
Korsu on Satakunnan- Pirkanmaan reitistön varrella oleva rekonstruktio sota-aikaisesta ”käpykaartilaisten” piilosta.
Useiden vuosien ajan siellä oli sotaa paossa miehiä jotka joko aatteellisista tai muista syistä kieltäytyivät rintamalle menosta.

Mutta nyt sinne oli menossa 2 intin kunnialla suorittanutta timantinkovaa sissiä,,, tai ainakin toinen on. Itselläni tuo timanttihomma voitanee jättää jo pois, kohta 70 lasissa.
Rinkat pakattuna aika lastiin saavuimme Joutsijärven pohjoispuolen metsätielle josta on vielä kilometrin verran kamalaa kivikkoa korsulle.

Todellinen piilopirtti on kyseessä, reitistön polkua pitkin menee helposti korsun ohi, se lepää syvällä siirtolohkareiden sisällä, ja sen havaitsee vasta ihan vierestä.

Ensimmäisenä toimenamme oli tulen teko korsun kaminaan. Koska paikalla oli suorittamani hiljaisen tiedustelun mukaan puita hyvin vähän, meillä oli puutkin matkassa. Samoin vesi. Ihmettelin, että mistä se piiloporukka oli veden hommannut kun ympäristössä ei ole mitään siihen viittaavaa monttua tms.

Sitten antennilankojen heitto puiden oksille, vastasi muuten keskinkertaista urheilusuoritusta siirtolohkareiden yli- ja sivuitse pomppiessa. Antennin kokonaisleveys oli n. 35M ja toisen 15m. Käytettävät taajuudet olivat 3,5 ja 10 MHz

Ilta pimeni hiljalleen ja yhteyksien pito alkoi. Vasta-asemina oli mm. paljon sota-aikaisia, täydellisesti alkuperäiseen kuntoon peruskorjattuja ”Bertta” ja ”kyynel” asemia. Myös nykyaikaisia radioamatöörilaitteita kuului paljon.

Nälkä yllätti kovan resuamisen jälkeen ja pitihän kaminalle laittaa muhimaan yleismössö, kovissa koitoksissa toimivaksi osoittautunut sissimuona.
Runkona toimii joku pata, joko Italian, Havaijin tai jonkun muun paikkakunnan.
Siihen sitten lisätään mitä nyt repusta löytyy, nyt löytyi soijarouhetta ja lihapullia.

Satsi pihisi kaminan kulmalla pari tuntia ja radioyhteyksien välissä sitä aina hämmenneltiin. Herkullinen sapuska siitä syntyi, ja sen syötyämme sekä vahvat kahvit päälle juotuamme, meinasi iskeä aterian jälkeinen ”masennus”.

Emme menneet vaakasuoraan kun sen seuraukset ovat tunnetut, ja radiokeli oli hyvä, yhteyksien pito jatkui kunnes toisen aseman akut simahtivat yllättäen.
Yhteyksiä tuli ympäri Suomea ja toisella digitaalisella asemalla ympäri Eurooppaa.

Sitten korsun ovi narahti ja sisään työntyi nuoripari joka ei myöskään halunnut seurata linnan juhlia. Toki täälläkin suoritimme kättelyn, korsun juhlissa kun kerran olimme.
Jotain ehkä kaukaisesti aistimme siitä tunnelmasta jossa isämme ovat maatamme puolustaneet erilaisissa korsuissa ja jatkuvan kuolemanpelon alla.
Ja viestimiesten sekä kaukopartioradistien työn ymmärsimme paremmin sitä vastaavaa liikennettä nyt harrastaen, sota-aikaisiin asemiin. Signaalit joita nyt kuulimme ”eetteristä” olivat autenttisia soinniltaan.

Nyt ei tarvinnut murehtia muuta kuin että ei syö liikaa!

Illan mittaan tulilla juttelimme harrasteestamme ja vallankin kaveri oli kiinnostunut, antenneita purkaessamme hän oli mukana ja sai oppia siitä miten antenni toimii.
Yläpuolella kristallinkirkas tähtitaivas ja nuotiotarinat, näin on aikojen alussa perimätieto siirtynyt eteenpäin.
Ehkä näinkin, tätä lukien.
Iltayön hetkinä juttelin vielä Jarkon kanssa aiheista liittyen kriisiviestintään oloissa joissa ei ole mahdollisuutta käyttää valtakunnan sähkö tai televerkkoa.

Nukkumatti oli iskenyt säälimättä jo naapurilaverilla makaavaan nuoreen pariin, sieltä ei kuulunut enää mitään.
Hyvin pian sama asia toistui meidänkin kohdallamme.
Aamulla oli aikainen herätys ja jo 0800 olimme rinkat selässä lähdössä kotiin päin. Toivotimme vielä hyvää loppureissua naapurilaverin parille. Olin kuulevinani epämääräistä muminaa toisesta pussista.

Erä- ja radioterveisin: Jarkko Mäkivaara ja Matti Ampio

PS. Mainittakoon vielä tuosta digiasemasta: Pohjana tässä toimii SmallWonderLabsin PSK-30 radio joka on kiinnitetty Android tablettiin. Ohjelmistona DroidPSK joka antaa tarvittavat ominaisuudet yksinkertaisten yhteyksien pitämiseen. Lähetytehoa on 5W ja lähetettävä kaistanleveys on 31Hz. Lähete on hyvin tehokas johtuen tuosta kaistanleveydestä ja kuuluu helposti keskieurooppaan. Tämä paketti on tarkoitus ottaa ensikesän purjehdusreissulle mukaan ja yhdistää molemmat harrastukset mielenkiintoisella tavalla.

imgp1imgp4IMGP2.JPGimg_6279imgp3

 

Mainokset

Talviveneilyä

Jäät ehtivät jo kertaalleen tulla merenlahtiin ja jokiin. Parhaimmillaan jäätä oli viitisen senttiä ja osa veneiden talviteloille nostoista piti tehdä jäiden seassa. Moottorivene kävi kertaalleen pellolle vedettynä, kun ei tiennyt tuleeko sulaa enään syksyn puolella. Naapuri oli joutunut hakkaamaan 40m jäätä rikki oman Busterinsa noston yhteydessä.
Sitten jäät lähtivät ja tarjoutui vielä kerran mahdollisuus käydä Porin navigaatioseuran saaritukikohdassa Tynnyrikarissa.

Matkalla oli vielä jäätä muutama sata metriä, joten piti toimia jäänmurtajana. Siitä ei kuitenkaan ollut ongelmaa koska kölirauta rikkoi parisenttisen jään. Vene ohjautui välillä sivuun mutta pääsi läpi. Vauhti piti pitää minimissään ja antaa jäiden aina välillä asettua.

Matkalla ei muita näkynyt. Keli oli kolean sateinen ja tuulinen 14m/s. Tähän oli hyvä päättää tämän vuoden veneilyt. Tynnyrissä oli kaikki kunnossa.