Viggskär

Maarianhaminassa vietetyn viikonlopun jälkeen maistui taas merilelämä. Kohti Rödhamnia ja sieltä kohti Söderarmsia. Ensin ei meinannut millään tuulla, mutta sitten pienen moottoroinnin jälkeen luovilla oikeaan suuntaan. Nautittavaa purjehdusta ja matka eteni mallikkaasti. Yksin ei tälläkään kertaa tarvinnu olla, Heinäkuussa liikenne on molempiin suuntiin vilkasta. Tuntui jopa turvalliselta. Vastaan tuli myös perinnelaiva ja monta samaan/Maarianhaminaan menevää.

Valitsin ensimmäiseksi yöpymispaikaksi Viggsskärin joka on aivan lauttaliikenteen väylän tuntumassa. Se on mainittu myös Arholma-Landsort oppaassa ja antoi näinollen minulle varmuuden hyvästä yöpymispaikasta. Ensiankkurointi vaikutti hieman huonolta kunnon yöunien kannalta, Ruotsinlaivaliikenne tuntu siihen aalojen muodossa. Niinpä siirsin rantautumispaikkaa hieman syvemmälle laguuniin, jossa kalliot eivät kastuneet noista aalloista. Paikka oli erinomaisen suojainen etelänpuoleiselta tuulelta ja paistattelin siellä myös seuraavan aamun seuraten laivaliikennettä. Paikalla oli korkeat kalliot.

Tarttunut Bruce

Kustavista Maarianhaminaan suuntaan mennessäni päätin pitää ruokatauon Kumlingen pohjoispuolella. Löytyi sopiva lahti jossa oli tuulen suunnassa iso metsä. Kohta oli mukavan tyven ja laskin ankkurin 4m veteen. Vesi oli kirkasta, ankkuri näkyi. Speciaalimunakkaan jälkeen maistui päivänokoset.

Lähtiessäni ankkuri ei irronnutkaan. Se oli juuttunut pahasti kivenkoloon. Kokeilin ensin vetää sitä moneen suuntaan tuloksetta. Oli otettavat muut keinot käyttöön.

Kirjoitan nämä vinkit muistiin kun seuraavan kerran käy näin:

Bruce ankkuri on luottettava ankkurityyppi, jonka erikoisuus on kuokkamainen osa. Yhdistettynä kettinkiin ankkuri pitää savipohjassa erinomaisesti, valitettavasti juuri kivilohkarepohjassa ankkuri voi jäädä todella tiukkaan kiinni juuri tuon kuokan vuoksi. Kuokka pitää irrottaa vastakkaiseen suuntaan kuin alkuperäinen veto oli.

1. Tee painavasta ja kestävästä materiaalista lenkki. Esimerkiksi polkupyörän lukkolenkki, jota käytetään myös perämoottorin lukitsemiseen.
2. Kiinnitä lenkki köyteen tai kettinkiin ja siitä vetonaru. Köyttä käytettäessä se pitää painottaa esim. kalliokiiloilla.
3. On muodostunut yhtenäinen vetoköysi joka voidaan uittaa bruce ankkurin kuokkaan asti.
4. Vetoköysi uitetaan pohjalle siten että alkuperäinen ankkuiköysi pidetään lähes kohtisuoraan ylös. Näin painovoima hoitaa asian.
5. Kun vetoköysi on paikallaan kiinnitetään alkuperäiseen ankkuriköyteen pari fendaria siten että köysi painuu pohjaan ja on pituudeltaan n. 10m. Sen annetaan mennä vastakkaiseen suuntaan kuin tuleva veto. Tämän tarkoituksena on estää vetoköyden luisumasta pois kuokasta.
6. Vetoköyttä vedetään moottorin voimalla vastakkaiseen suuntaan kunnes se irtoaa.
7. Kerätään tavarat ylös merestä.

Tässä kyseisessä tapauksessa tämäkään ei meinannut auttaa. Tunnin puhteiden ja hikisen pelastuspuvun tuskastuttamana luovuin jo henkisesti ankkurista ja keräsin vetoköyden pois. Yllätykseksi ankkurikin nousi. Se oli irronnut vedossa, mutta nousi vain kohtisuoraan ylös.

Illan kruunasi Teilin ylitys ja Segelskärin luonnonsatamassa vietetty rauhallinen hetki.

Raumanmeri

Pasi tuli kaveriksi mukaan Raumalta. Matalapaine oli juuri ylittänyt selkämeren, joten luvassa oli hyvää myötätuulta. Lähdimme kympin aikoihin kiertämään Rihtniemen nokkaa. Hetken jouduimme kryssimään, mutta Rihniemessä pääsimme nauttimaan mukavista aalloista ja surffeista.

Tuuli nousi 13m/s kuten oli luvattukin. Paksut pilvet verhosivat taivaan tasaisen harmaaksi. Myös olo oli hieman apaattinen, sitä kun toivoisi auringon paistavan. Vaatteita sai lisäillä matkan edetessä, ilma selkeästi kylmeni kun pohjoistuuli toi viileää.

Isokaria tavoittelimme, mutta päätimme jättää sen väliin allokon vuoksi. Poikkesimme siis Ukiin. Käännöksen jälkeen sähköt meni koko veneestä, tuli hetken päästä takaisin. Ihmettelin asiaa ja erityisesti sitä että aurinkopaneelisäätimessä luki akkujännitteen olevan 30V! En millään uskonut tuota, vaan ruuvasin akun irti ja mittailin siellä olevan kiltisti 12.5V eli se oli kunnossa. Jätin akun irti ja jatkoimme matkaa kartan ja iPhonen Navionics kartan avulla. Tämä on hyvä väline olla aina mukana, aina välillä ongelmia kuitenkin venesähköjen kanssa tulee.

Ukissa sitten etsimään säköliikettä. Soitto paikalliseen ja siellä oli säätimiä. Aikaakin oli 15min ennen sulkemisaikaa ja homma hoitui vikkelään. Uusi säädin paikoilleen ja vanhalla vesilintua. Kaikki toimi jälleen.

Seuraavana päivänä paistoi ja purjehdus oli mitä makeinta. Painelimme 7 solmua kohti Kustavin Lootholmaa. Siellä söimme paistetut ahvenet ja tutustuimme Jurttamajoitukseen. Jurtta on eräänlainen kiinteä teltta, jossa on kepeistä tehty runko. Vaalea kangas oli valoisa sisältä ja oikein hyvän näköinen. Pasin perhe yöpyi Jurtassa.

Loikka ulos

Tämän vuoden retki alkoi heinäkuun alussa kohti etelää. Tavoitteena on käydä järvipurjehduksella Mälarenilla. Kertovat siellä olevan lämmintä uimavettä. 

Katsotaan onko tuulet suotuisat tähän tavoitteeseen nähden.

Alku ainakin antoi parastaan. Reposaaresta lähtiessä etelätuulen luovi ulos aina kansainvälisille vesille ja sieltä takaisin mantereelle kohti Rauman Kuuskaria. Navioniikka ja pinnapilotti hoisi työt. Itse keskityin lueskelemasn ja otin useat nokoset.