Kirjoittajan arkistot: auria278

Viggskär

Maarianhaminassa vietetyn viikonlopun jälkeen maistui taas merilelämä. Kohti Rödhamnia ja sieltä kohti Söderarmsia. Ensin ei meinannut millään tuulla, mutta sitten pienen moottoroinnin jälkeen luovilla oikeaan suuntaan. Nautittavaa purjehdusta ja matka eteni mallikkaasti. Yksin ei tälläkään kertaa tarvinnu olla, Heinäkuussa liikenne on molempiin suuntiin vilkasta. Tuntui jopa turvalliselta. Vastaan tuli myös perinnelaiva ja monta samaan/Maarianhaminaan menevää.
Valitsin ensimmäiseksi yöpymispaikaksi Viggsskärin joka on aivan lauttaliikenteen väylän tuntumassa. Se on mainittu myös Arholma-Landsort oppaassa ja antoi näinollen minulle varmuuden hyvästä yöpymispaikasta. Ensiankkurointi vaikutti hieman huonolta kunnon yöunien kannalta, Ruotsinlaivaliikenne tuntu siihen aalojen muodossa. Niinpä siirsin rantautumispaikkaa hieman syvemmälle laguuniin, jossa kalliot eivät kastuneet noista aalloista. Paikka oli erinomaisen suojainen etelänpuoleiselta tuulelta ja paistattelin siellä myös seuraavan aamun seuraten laivaliikennettä. Paikalla oli korkeat kalliot.
Mainokset

Tarttunut Bruce

Kustavista Maarianhaminaan suuntaan mennessäni päätin pitää ruokatauon Kumlingen pohjoispuolella. Löytyi sopiva lahti jossa oli tuulen suunnassa iso metsä. Kohta oli mukavan tyven ja laskin ankkurin 4m veteen. Vesi oli kirkasta, ankkuri näkyi. Speciaalimunakkaan jälkeen maistui päivänokoset.
Lähtiessäni ankkuri ei irronnutkaan. Se oli juuttunut pahasti kivenkoloon. Kokeilin ensin vetää sitä moneen suuntaan tuloksetta. Oli otettavat muut keinot käyttöön.
Kirjoitan nämä vinkit muistiin kun seuraavan kerran käy näin:
Bruce ankkuri on luottettava ankkurityyppi, jonka erikoisuus on kuokkamainen osa. Yhdistettynä kettinkiin ankkuri pitää savipohjassa erinomaisesti, valitettavasti juuri kivilohkarepohjassa ankkuri voi jäädä todella tiukkaan kiinni juuri tuon kuokan vuoksi. Kuokka pitää irrottaa vastakkaiseen suuntaan kuin alkuperäinen veto oli.
  1. Tee painavasta ja kestävästä materiaalista lenkki. Esimerkiksi polkupyörän lukkolenkki, jota käytetään myös perämoottorin lukitsemiseen.
  2. Kiinnitä lenkki köyteen tai kettinkiin ja siitä vetonaru. Köyttä käytettäessä se pitää painottaa esim. kalliokiiloilla.
  3. On muodostunut yhtenäinen vetoköysi joka voidaan uittaa bruce ankkurin kuokkaan asti.
  4. Vetoköysi uitetaan pohjalle siten että alkuperäinen ankkuiköysi pidetään lähes kohtisuoraan ylös. Näin painovoima hoitaa asian.
  5. Kun vetoköysi on paikallaan kiinnitetään alkuperäiseen ankkuriköyteen pari fendaria siten että köysi painuu pohjaan ja on pituudeltaan n. 10m. Sen annetaan mennä vastakkaiseen suuntaan kuin tuleva veto. Tämän tarkoituksena on estää vetoköyden luisumasta pois kuokasta.
  6. Vetoköyttä vedetään moottorin voimalla vastakkaiseen suuntaan kunnes se irtoaa.
  7. Kerätään tavarat ylös merestä.
Tässä kyseisessä tapauksessa tämäkään ei meinannut auttaa. Tunnin puhteiden ja hikisen pelastuspuvun tuskastuttamana luovuin jo henkisesti ankkurista ja keräsin vetoköyden pois. Yllätykseksi ankkurikin nousi. Se oli irronnut vedossa, mutta nousi vain kohtisuoraan ylös.
Illan kruunasi Teilin ylitys ja Segelskärin luonnonsatamassa vietetty rauhallinen hetki.
img_8392.png
img_8395.png

Raumanmeri

Pasi tuli kaveriksi mukaan Raumalta. Matalapaine oli juuri ylittänyt selkämeren, joten luvassa oli hyvää myötätuulta. Lähdimme kympin aikoihin kiertämään Rihtniemen nokkaa. Hetken jouduimme kryssimään, mutta Rihniemessä pääsimme nauttimaan mukavista aalloista ja surffeista.

Tuuli nousi 13m/s kuten oli luvattukin. Paksut pilvet verhosivat taivaan tasaisen harmaaksi. Myös olo oli hieman apaattinen, sitä kun toivoisi auringon paistavan. Vaatteita sai lisäillä matkan edetessä, ilma selkeästi kylmeni kun pohjoistuuli toi viileää.

Isokaria tavoittelimme, mutta päätimme jättää sen väliin allokon vuoksi. Poikkesimme siis Ukiin. Käännöksen jälkeen sähköt meni koko veneestä, tuli hetken päästä takaisin. Ihmettelin asiaa ja erityisesti sitä että aurinkopaneelisäätimessä luki akkujännitteen olevan 30V! En millään uskonut tuota, vaan ruuvasin akun irti ja mittailin siellä olevan kiltisti 12.5V eli se oli kunnossa. Jätin akun irti ja jatkoimme matkaa kartan ja iPhonen Navionics kartan avulla. Tämä on hyvä väline olla aina mukana, aina välillä ongelmia kuitenkin venesähköjen kanssa tulee.

Ukissa sitten etsimään säköliikettä. Soitto paikalliseen ja siellä oli säätimiä. Aikaakin oli 15min ennen sulkemisaikaa ja homma hoitui vikkelään. Uusi säädin paikoilleen ja vanhalla vesilintua. Kaikki toimi jälleen.

Seuraavana päivänä paistoi ja purjehdus oli mitä makeinta. Painelimme 7 solmua kohti Kustavin Lootholmaa. Siellä söimme paistetut ahvenet ja tutustuimme Jurttamajoitukseen. Jurtta on eräänlainen kiinteä teltta, jossa on kepeistä tehty runko. Vaalea kangas oli valoisa sisältä ja oikein hyvän näköinen. Pasin perhe yöpyi Jurtassa.

Loikka ulos

Tämän vuoden retki alkoi heinäkuun alussa kohti etelää. Tavoitteena on käydä järvipurjehduksella Mälarenilla. Kertovat siellä olevan lämmintä uimavettä. 

Katsotaan onko tuulet suotuisat tähän tavoitteeseen nähden.

Alku ainakin antoi parastaan. Reposaaresta lähtiessä etelätuulen luovi ulos aina kansainvälisille vesille ja sieltä takaisin mantereelle kohti Rauman Kuuskaria. Navioniikka ja pinnapilotti hoisi työt. Itse keskityin lueskelemasn ja otin useat nokoset.

Kevätkunnostus

Vinssien aluset olivat jo muutaman vuoden olleet pehmenemään päin, joten nyt oli aika uudistaa ne. Samalla materiaaliksi tuli valittua aiemman vaneerin sijasta tiikkiä. Näin paksua tiikkiä on hankala saada joten kasasin sen kahdesta lankusta. Liimaus tuli tehtyä uretaanipohjaisella liimalla. Liimattavat pinnat pitää kostuttaa vedellä ennen liimausta ja pinnat tietty puristettiin yhteen vinkojen avulla. 

Tiikki on suhteellisen helppoa työstää nauha- ja epäkeskohiomakoneella, joilla muotoilin molemmat kappaleet symmetrisiksi. Rapulukon pohja tuli muotoilua siten että sekin on yhtä puuta. 

Sovittelun ja uusien pulttien vaihdon jälkeen kastelin kappaleet useaman kerran tiikkiöljyllä.


Itsenäisyyspäivä Korsulla

Teimme Matin, OH1FU kanssa retken luontoon Kullaan Joutsjärvelle. Annan hänen tässä kertoa siitä:

Erä QSO reissu (QSO= radioyhteys kansainvälisessä radioliikenteessä).
Suomalaiset radioamatöörit ovat jo vuosia kunnioittaneet sotiemme viestimiesten ja kaukopartioradistien muistoa perinneradiotapahtumassa joka käynnistyy aina itsenäisyyspäivänä 6.12. ja puolustuvoimien lippujuhlan päivänä 4.6.

Olen yhdistänyt radioamatööritoiminnan ja retkeilyn jo vuosia Lapin vaelluksiini ja muihin lyhyempiin retkiin.
Hiihtovaelluksilla on varaa ottaa hieman isompi radio ja akku mukaan niin, että voin pitää 8pv ajan erämaasta radioyhteyden etelään jossa aina joku on päivystämässä sovitulla taajuudella ja sovittuun aikaan.

Rinkkaan olen kehittänyt ultrakevyen aseman joka painaa kokonaisuudessaan 1kg verran. Viimeksi syyskuussa 2016 Kemihaaran erämaassa se oli käytössä. Kyse on harrastuksesta mutta olimme suuren osan aikaa gsm verkon ulkopuolella, joten jossain mielessä se oli turvallisuutta lisäävä varuste.

No, eipä mitään, päätin kaverini Jarkon kanssa, että sillä aikaa kun 99% kansasta vahtaa linnan pukuloistoa, me menemme korsulle.
Korsu on Satakunnan- Pirkanmaan reitistön varrella oleva rekonstruktio sota-aikaisesta ”käpykaartilaisten” piilosta.
Useiden vuosien ajan siellä oli sotaa paossa miehiä jotka joko aatteellisista tai muista syistä kieltäytyivät rintamalle menosta.

Mutta nyt sinne oli menossa 2 intin kunnialla suorittanutta timantinkovaa sissiä,,, tai ainakin toinen on. Itselläni tuo timanttihomma voitanee jättää jo pois, kohta 70 lasissa.
Rinkat pakattuna aika lastiin saavuimme Joutsijärven pohjoispuolen metsätielle josta on vielä kilometrin verran kamalaa kivikkoa korsulle.

Todellinen piilopirtti on kyseessä, reitistön polkua pitkin menee helposti korsun ohi, se lepää syvällä siirtolohkareiden sisällä, ja sen havaitsee vasta ihan vierestä.

Ensimmäisenä toimenamme oli tulen teko korsun kaminaan. Koska paikalla oli suorittamani hiljaisen tiedustelun mukaan puita hyvin vähän, meillä oli puutkin matkassa. Samoin vesi. Ihmettelin, että mistä se piiloporukka oli veden hommannut kun ympäristössä ei ole mitään siihen viittaavaa monttua tms.

Sitten antennilankojen heitto puiden oksille, vastasi muuten keskinkertaista urheilusuoritusta siirtolohkareiden yli- ja sivuitse pomppiessa. Antennin kokonaisleveys oli n. 35M ja toisen 15m. Käytettävät taajuudet olivat 3,5 ja 10 MHz

Ilta pimeni hiljalleen ja yhteyksien pito alkoi. Vasta-asemina oli mm. paljon sota-aikaisia, täydellisesti alkuperäiseen kuntoon peruskorjattuja ”Bertta” ja ”kyynel” asemia. Myös nykyaikaisia radioamatöörilaitteita kuului paljon.

Nälkä yllätti kovan resuamisen jälkeen ja pitihän kaminalle laittaa muhimaan yleismössö, kovissa koitoksissa toimivaksi osoittautunut sissimuona.
Runkona toimii joku pata, joko Italian, Havaijin tai jonkun muun paikkakunnan.
Siihen sitten lisätään mitä nyt repusta löytyy, nyt löytyi soijarouhetta ja lihapullia.

Satsi pihisi kaminan kulmalla pari tuntia ja radioyhteyksien välissä sitä aina hämmenneltiin. Herkullinen sapuska siitä syntyi, ja sen syötyämme sekä vahvat kahvit päälle juotuamme, meinasi iskeä aterian jälkeinen ”masennus”.

Emme menneet vaakasuoraan kun sen seuraukset ovat tunnetut, ja radiokeli oli hyvä, yhteyksien pito jatkui kunnes toisen aseman akut simahtivat yllättäen.
Yhteyksiä tuli ympäri Suomea ja toisella digitaalisella asemalla ympäri Eurooppaa.

Sitten korsun ovi narahti ja sisään työntyi nuoripari joka ei myöskään halunnut seurata linnan juhlia. Toki täälläkin suoritimme kättelyn, korsun juhlissa kun kerran olimme.
Jotain ehkä kaukaisesti aistimme siitä tunnelmasta jossa isämme ovat maatamme puolustaneet erilaisissa korsuissa ja jatkuvan kuolemanpelon alla.
Ja viestimiesten sekä kaukopartioradistien työn ymmärsimme paremmin sitä vastaavaa liikennettä nyt harrastaen, sota-aikaisiin asemiin. Signaalit joita nyt kuulimme ”eetteristä” olivat autenttisia soinniltaan.

Nyt ei tarvinnut murehtia muuta kuin että ei syö liikaa!

Illan mittaan tulilla juttelimme harrasteestamme ja vallankin kaveri oli kiinnostunut, antenneita purkaessamme hän oli mukana ja sai oppia siitä miten antenni toimii.
Yläpuolella kristallinkirkas tähtitaivas ja nuotiotarinat, näin on aikojen alussa perimätieto siirtynyt eteenpäin.
Ehkä näinkin, tätä lukien.
Iltayön hetkinä juttelin vielä Jarkon kanssa aiheista liittyen kriisiviestintään oloissa joissa ei ole mahdollisuutta käyttää valtakunnan sähkö tai televerkkoa.

Nukkumatti oli iskenyt säälimättä jo naapurilaverilla makaavaan nuoreen pariin, sieltä ei kuulunut enää mitään.
Hyvin pian sama asia toistui meidänkin kohdallamme.
Aamulla oli aikainen herätys ja jo 0800 olimme rinkat selässä lähdössä kotiin päin. Toivotimme vielä hyvää loppureissua naapurilaverin parille. Olin kuulevinani epämääräistä muminaa toisesta pussista.

Erä- ja radioterveisin: Jarkko Mäkivaara ja Matti Ampio

PS. Mainittakoon vielä tuosta digiasemasta: Pohjana tässä toimii SmallWonderLabsin PSK-30 radio joka on kiinnitetty Android tablettiin. Ohjelmistona DroidPSK joka antaa tarvittavat ominaisuudet yksinkertaisten yhteyksien pitämiseen. Lähetytehoa on 5W ja lähetettävä kaistanleveys on 31Hz. Lähete on hyvin tehokas johtuen tuosta kaistanleveydestä ja kuuluu helposti keskieurooppaan. Tämä paketti on tarkoitus ottaa ensikesän purjehdusreissulle mukaan ja yhdistää molemmat harrastukset mielenkiintoisella tavalla.

imgp1imgp4IMGP2.JPGimg_6279imgp3

 

Talviveneilyä

Jäät ehtivät jo kertaalleen tulla merenlahtiin ja jokiin. Parhaimmillaan jäätä oli viitisen senttiä ja osa veneiden talviteloille nostoista piti tehdä jäiden seassa. Moottorivene kävi kertaalleen pellolle vedettynä, kun ei tiennyt tuleeko sulaa enään syksyn puolella. Naapuri oli joutunut hakkaamaan 40m jäätä rikki oman Busterinsa noston yhteydessä.
Sitten jäät lähtivät ja tarjoutui vielä kerran mahdollisuus käydä Porin navigaatioseuran saaritukikohdassa Tynnyrikarissa.

Matkalla oli vielä jäätä muutama sata metriä, joten piti toimia jäänmurtajana. Siitä ei kuitenkaan ollut ongelmaa koska kölirauta rikkoi parisenttisen jään. Vene ohjautui välillä sivuun mutta pääsi läpi. Vauhti piti pitää minimissään ja antaa jäiden aina välillä asettua.

Matkalla ei muita näkynyt. Keli oli kolean sateinen ja tuulinen 14m/s. Tähän oli hyvä päättää tämän vuoden veneilyt. Tynnyrissä oli kaikki kunnossa.

 

BSF keskiviikkopurjehdus 31.8.2016

BSF:n keskiviikkopurjehdukset ovat kovassa nosteessa. Kyseessä on oman seuran LYS-kilpailu, jossa lähtöaika määräytyy veneen mukaan ja maalissa ollaan näinollen tasotuksien avulla vertailukelpoisia. Tälläkertaa mukana oli neljä venekuntaa runsailla gastimiehityksillä.

Lähdimme Kipan ja Leenan kanssa matkaan Reposaaresta ja kiersimme reitin 1h 15 min. Keli oli mukava 7-8 m/s.

Ohjeet kisaan löytyy http://www.bsf.fi -> keskiviikkokilpailut

Tässä videossa kooste tuosta purjehduksesta.

Radioyhteyksiä Biskajan lahdelle

Viime viikonloppu kului radioamatööriharrastuksen parissa. Samalla tuli yhdistettyä purjehdus ja radiot. Toimin nimittäin maa-asemana Porilaiselle purjehtijalle, joka oli ylittämässä Biskajan lahtea. Matka kulki Brestin kaupungista Ranskasta kohti Espanjan La Coruñaa, jossa odotti purjehtijoiden yleisesti käyttämä ylityssatama.
Radioamatööriyhteyksiä tarvittiin koska reitti kulkee pitkäti avomerellä eikä kännykät siellä enään kuulu. Niinpä ainoat mahdollisuudet on tuolta kommunikoida, joko kalliilla satelliittipuhelimilla tai edullisemmin harrastajalaittein. Sovittiin ennen matkaa Jan:in kanssa että kun pidämme yhtyden kerron kuulumisia hänen vaimolleen kotisuomessa ja välitän mm. Lon/Lat position kulloisestakin paikasta. Yhteyksiä pidettiin parillisilla tunneilla UTC aikaa. Tarkkailimme myös Biskajan säätilaa silmä kovana https://www.windyty.com/ palvelusta joka näytti koko matkan ajaksi suotuisia 5-9m/s tuulia.
Laitteistot ovat normaaleja 100W lähetysteholla toimivia radioamatööri tai meri HF radioita, joilla tällainen yhteysväli toimii kelien olevan suotuisat. Nyt radiokeli oli hieman huonompi, mutta yhteydet kyllä syntyivät ja tietoa saatiin vaihdettua. Antennina purjeveneessä toimi eristetty takastaagi, joka säteilevä osa oli 11m pitkä. Maa-asemalla oli käytössä 2 elementtinen suunta-antenni 15m korkeudella maanpinnasta.
Saku OH1KH oli myös mukana täällä Porin päässä ja syötti koodaamallaan skriptillä tiedot nettiin radioamatöörien paikkapalveluun. Osoitteessa http://www.aprs.fi/ ja antamalla oikealla olevaan hakukenttään OH1EYD-5 saa näkyviin reitin kulun.
Allaolevassa videossa pidän yhteyden ensin Gröönlantiin OX/OH2NIN/M purjeveneeseen ja sen jälkeen Biskajalle OH1EYD/MM eli Jan:lle.
Jan:in matka kesti n. 3 vuorokautta ja hän on saapunut La Coruñaan.

Kotiin

Matkalla pohjoiseen poikkesimme yöksi Jurmossa ja ehdimme lyhyen aikaa tutustumaan saareen ennen nukkumaanmenoa. Näkötorni ja ylämaankarja olivat siellä nähtävyyksinä.
Aamulla oli jo kiire lähteä matkaan, koska tuuli oli nousussa. Jonna oli kiinnostunut kartanluvusta kun oma harrastuksensa on suunnistus. Myötätuulessa saavutimme nopeasti Katampään jossa poikettiin kahvittelemaan, sitten jatkettiin Ukiin.

Ukissa vietin päivän tuulta pitäen. Tuli kuntoiltua ja nautittua Pakkahuoneen saunasta. Merelle ei enään tuona iltana ollut asiaa joten lähtö aamulla tuulen ollessa 10m/s. Odotettavissa oli myötäistä joka pikkuhiljaa tulisi kasvamaan päivän aikana. Aika menoa se myös sitten oli. Maininki oli mukavan kokoista ja koin myös sen että aallon pohjalta ei näkynyt kuin vettä. Saavuttaessa Maa-Ihamoon tuuli oli 15m/s ja puuskat 18m/s Kylmäpihlajan mittauspisteessä. Jäin Ihamoon.

Päivän odottelin ja jännitin edessä olevaa koitosta Rihtniemen nokasta. Sitä sanotaan Raumalaisten Kap Horniksi. Avomeriaallokko kohtaa tuossa väylän kohdassa matalikon joka nostaa ristiaallokon.

Klo 23 lähdin matkaan ja kohta tuli kohdattua. En tiedä mistä johtui mutta ei tuo kovin pahalta tuntunut. Normi aallokko joka kasvoi kyllä ja sitten se oli ohi. Voi olla että Mäntyluodon aallonmurtajan vastaavanlainen allokko on totuttanut minut, kaikki kelit kun ovat kiinni myös henkilökohtaisesta tilanteen kokemisesta.

Rauman laivaväylällä eteen tuli yllättäen kirkkaat valot ja mastossa punainen-keltainen-punainen merkki. Yllätys johtui siitä että Rauman kaupungin valoista ei tahtonut merkkejä ja muuta erottaa. Laitos oli ruoppaaja jota pikaisesti väistin kun luulin sen tulevan kohti. No paikallan se oli ja hinaaja kyljessä kiinni.

Hetkenpäästä tuli toinen ja kolmas. Sitten tuli laiva ja tässäkohdin laitoin AISn päälle nähdäkseni niitä. Viimeinen laiva ei lähettänyt AISia ja sen huomasi vain valoista. Melkoinen yöliikenne tuolla…

Yövyttyäni Kuusikarin laiturissa muutaman tunnin jatkoin mukavassa myötätuulessa Reposaareen. Tämän vuoden matka oli päättynyt.