Oli aika lähteä paluumatkalle Turusta. Lapset jo odottivat paluuta, samoin myös vaimo joka lähti linja-autolla etukäteen kotio.
Niinpä lähdin painamaan ensin kohti länttä Iniön kautta, jossa ratauduin Velkuan lähellä olevassa Vanhan Salakuljettajan paikassa. Sieltä Kustaviin ja Isokarin majakan ohi. Majakan kohdalla mietin menenkö yöksi sinne, mutta päätin etsiä jonkin luonnonsataman. Niitähän tämän vuoden reissun päätarkoitus oli kartoittaa. Niin jatkoin jo illan hämärtyessä kohti pohjoista. Katselin kartasta sopivia paikkoja ja Uudenkaupungin läntisen saariston eteläpäästä löytyi pohjoisella tuulella sopivan iso ja korkeuskäyrien mukaan korkeahko saari.
Rantauduin jo yön pimeyden tultua ja taskulampulla tähyilin sopivaa koloa. Ranta oli korkeaa kalliota joka laskeutui mereen portaissa, vaikutti hyvältä. Ja eikun peremmälle ja syvyys riitti mainiosti. Juuri kun kaivoin kalliokiiloja esiin näin kalliotapin, ja toisenkin. Mielessä tietysti kävi onko tämä jonkun yksityinen satama, mutta pääton jäädä koska lampulla tähystellessä ei mökkejä näkynyt. Lisäksi aloin olla aika puhki, kello oli kaksi yöllä. Siispä vähän ruokaa ja sitten nukkumaan.
Aamulla kun heräsin selvisi paikan todella olevan satama, joka on hyvin suojassa muilta paitsi etelän puolisilta tuulilta. Toisessa saaressa hääräili joku kaveri veneensä kanssa ja hihkaisin kysyäkseni onko tämä jonkun yksityinen. Kaveri vastasi iloisella äänellä että se on ihan yleisessä käytössä. Kirkonkävijät käyttävät sitä hän sanoi. Jaa mikä kirkko kysyin ja hän selitti muutaman sadan metrin päässä olevan pienen kirkon ja näköalapaikan. Siellä pidetään silloin tällöin palveluksia ja jotkut ovat menneet siellä naimisiinkin. Lupautui näyttämään paikan jos en löydä sitä.
Löysin paikan ja pienen tuvan joka oli kirkko. Koko oli 4m x 4m eli varsin pieni. Sisällä oli penkit, kolehti ja patsas. Siellä oli myös paikan historiasta kertova lehtileike, jossa kertottiin Ahvenanmaalta tulleiden sanansaattajien ensi kerran rantautuneen Suomeen 1600 luvulla opettamaan pakanoita.
Harmi että piti ko kiirehtiä takaisin veneelle, koska päivästä oli tulossa pitkä. Saapuessani satamaan kaveri huuteli ja kutsui saunan. Oli lämmittänyt sen aamutuimaan kun olivat myös lähdössä kotiin Espooseen. Loma oli vietetty tyttären kanssa Ukissa ja nyt oli heidän myös aika palata. Kiittelin kovasti opastuksesta ja saunakutsusta. Päätin jatkaa matkaa pohtien miten ihmeessä kävi noin hieno tuuri että löysin uuden paikan pilkkopimeässä. Ensivionna varmasti poikkean uudelleen, jos olen purjehtimassa.
Päivällä piti tuulla kaakosta 5 m/s mutta oli aivan pläkä. Ilmeisesti ennuste oli merituulesta, kun valitsin ulkopuolisen reitin ja moottoroin lähes koko matkan. Lyökin pookia kunnostettiin, pari laivaa näkyi ja Säpin länsipuolella aavalla tuli yksi purjevene vastaan. Vasta Säpin jälkeen alkoi tuulla, niinpä purjehdusta oli viimeisenä päivänä kaksi tuntia.
S/Y Auria Blog 